perjantai 12. helmikuuta 2016

Arvostelu: Crazy, Stupid, Love. / Hölmö, hullu, rakkaus. (2011)

CRAZY, STUPID, LOVE. (2011)

HÖLMÖ, HULLU, RAKKAUS.



Ohjaus: Glenn Figarra ja John Requa
Pääosissa: Steve Carell, Ryan Gosling, Julianne Moore, Emma Stone, Analeigh Tipton, Jonah Bobo, Marisa Tomei ja Kevin Bacon
Genre: romantiikka, komedia
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 12

Eräällä matematiikan tunnilla yläasteella opettajamme oli poissa ja meille tuli sijainen, joka ei selkeästi tiennyt matematiikasta sen enempää kuin mekään, joten kesti vain hetken, kun hän jo kysyi, haluammeko katsoa elokuvan. Tietenkin me halusimme, mutta yhden, kaikkia miellyttävän elokuvan löytäminen koitui vaikeaksi ja lopulta opettaja päätti, että katsomme elokuvan Crazy, Stupid, Love. Ennen en ollut kiinnostunut romanttisista elokuvista ja minulla oli ennakkoon sellainen olo, etten pitäisi Crazy, Stupid, Lovesta. Ehdimme katsoa elokuvaa vain vähän vaille puoli tuntia, ennen kuin oppitunti päättyi, mutta se johti lopulta siihen, että minun oli pakko vuokrata se ja nähdä loppuun asti. Nykyään jopa omistan Crazy, Stupid, Loven Blu-rayna.

Cal Weaverin vaimo Emily päättää erota Calista. Cal päätyy särkyneen sydämensä kanssa klubille, jossa hän tapaa naistenkaataja Jacob Palmerin. Jacob päättää tehdä hömelöstä isästä itsensä kaltaisen hurmurin.

Steve Carell on monen muun komedianäyttelijän tapaan henkilö, joka aiheuttaa erilaisia mielipiteitä ihmisten keskuudessa. Omasta mielestäni hän on oikein hyvä ja tavoitteenani on nähdä kaikki hänen elokuvansa. Monia varmasti myös ihmetytti hänen Oscar-ehdokkuutensa vuoden 2014 elokuvasta Foxcatcher. Crazy, Stupid, Lovessa hän esittää Cal Weaveria onnistuneesti. Carell taitaa oikeasti olla Calin kaltainen hieman hömelö hahmo, joten hän sopii osaan hyvin.
     Ryan Gosling näytti monelle jo The Notebookissa (2004) osaavansa esittää hurmuria, jota kuitenkin vaivaa jokin. Aika samalla lailla hän vetää tässäkin, mutta silti hyvin joka tapauksessa.
     Julianne Moore ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. En vain tiedä, mikä hänessä on, mutta minun on vaikea katsoa häntä missään elokuvassa. Samaa koskee Crazy, Stupid, Lovea, jossa hän esittää Calin vaimoa.
     Emma Stone esittää onnistuneesti Hannahia, joka on myös hieman hukassa, kuten muutkin hahmot. Ensimmäisen kerran taisin nähdä Stonen The Amazing Spider-Manissa (2012), joka kiinnitti huomioni häneen ja sai haluamaan nähdä lisää, sillä Stone on kaikissa elokuvissa, joissa olen hänet nähnyt, vetänyt hyvän suorituksen.
     Sivuhahmoina ovat Calin ja Emilyn poika Robbie (Jonah Bobo), joka on erittäin rakastunut lapsenvahtiinsa Jessicaan (Analeigh Tipton). Bobon suoritus ei ole päätähuimaava, mutta menettelee, samoin kuin Tiptonin veto. Kevin Baconilla on ärsyttävä hahmo ja hänen suorituksensa tekee hahmosta vielä ärsyttävämmän.

Tarinallisesti Crazy, Stupid, Love. on perinteistä romanttista komediaa. Kliseitä löytyy, esimerkiksi että surullisessa kohtauksessa alkaa sataa. Cal vielä toteaa siihen, että "Kuinka kliseistä." Elokuvassa on erittäin paljon asioita meneillään, jotka ovat loppua kohden saaneet sellaisen sotkun, että ei voi kuin nauraa. Täysin hauska elokuva ei kuitenkaan ole, vaan pysyy paljon draaman puolella. Dialogi on hyvin kirjoitettua ja hauskuus syntyy suhdesotkuista ja tilannekomediasta. Elokuva on kuvattu taidokkaasti ja visuaalisesti elokuvan parasta antia on pitkä kuva, jossa näkyy Cal iskemässä useita naisia ympäri klubia.

Nimensä mukaisesti elokuva käsittelee sitä, kuinka hullua ja tyhmää rakkaus on. Se viestittää samaan aikaan kuinka hirveää ja kuinka täydellistä se voi olla. Lopputuloshan on tietysti, että rakkaus on epätäydellisen täydellistä. Ihan loppu elokuvassa ei ole parhainta antia, kun sotkuja aletaan selvittelemään, mutta se on tietenkin tarinan kannalta tärkeää. Hölmöksi romanttiseksi komediaksi elokuvassa on kyllä hyviä pointteja ja siinä taitaa olla yksi syy, miksi elokuva on lemppareitani omassa kategoriassaan.

SPOILER-miete elokuvasta - jos et ole nähnyt elokuvaa, lue omalla vastuulla tai hyppää yli: "Isona paljastuksena" elokuvassa on, että Hannah on todellisuudessa Calin ja Emilyn tytär. Alkupuolella siihen kuitenkin viitataan nopeasti pariin otteeseen, joista tarkkaavaisimmat voivat tajuta asian. Myös Hannahin mukana oleminen alussa, kun hän ei liity oikeastaan muiden hahmojen elämiin, saa epäilemään, että hän on jollain tapaa vielä isossa roolissa muille päähenkilöille. Vaikka totuuden paljastuminen aiheuttaa yhden elokuvan parhaista kohtauksista, niin se myös pistää miettimään, että miksei Cal tai Emily puhu ollenkaan tyttärestään tai että tietääkö Hannah edes vanhempiensa erosta? Miksei Calilla ja Emilylla ole kuvia tyttärestään esillä? Hauska idea, mutta toteutus ei ollut välttämättä paras mahdollinen.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Koska elokuvassa ei ole visuaalisesti paljoa ihmeellistä, niin ei voi myöskään sanoa, että se näyttäisi erinomaiselta. Kuva on tarkka ja äänenlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on paljon poistettuja kohtauksia ja klipit "Steve And Ryan Walk Into A Bar" ja "The Player Meets His Match". Kumpikaan klipeistä ei ole kovin pitkä.

Yhteenveto: Crazy, Stupid, Love. on romanttisten komedioiden parasta antia. Se ei ole hulvaton, mutta tuo suurimmaksi osaksi hyvän mielen ja hauskoja asioita. Kuten genren muissakin elokuvissa, myös tässä kaunistellaan monia asioita ja monista kohtauksista tehdään ylidramaattisia, mutta se kuuluukin elokuviin. Uutta kyseiseen genreen Crazy, Stupid, Love. ei oikeastaan tuo, mutta on se silti oikein viihdyttävä elokuva. Oman rakkaan kanssa vietettävään elokuvailtaan elokuva sopii mainiosti tai treffeille - tai sitten ihan yksinkin vietettävään iltaan (ystävänpäivä on ihan kohta) tai aamuun, kuten omalla kohdalla.




Kirjoittanut: Joonatan, 12.2.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com
Crazy, Stupid, Love. 2011, Warner Bros. Entertainment Inc

1 kommentti:

  1. "...hieman hömelö hahmo", hih! Ja Kevin Beacon on tosiaan ärsyttävä, onneksi sitä on käytetty tehokkaasti hyväksi ainakin niissä jutuissa, joita olen häneltä nähnyt. Noin periaatteessa, romanttinen komedia on ehdottomasti välillä tarpeen, sopivassa tilanteessa (vähän kuin katastrofileffatkin). Tämäkin pitäisi varmaan nähdä.

    VastaaPoista