TARU SORMUSTEN HERRASTA: SORMUKSEN RITARIT
THE LORD OF THE RINGS: THE FELLOWSHIP OF THE RING
Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Elijah Wood, Ian McKellen, Sean Astin, Viggo Mortensen, Cate Blanchett, John Rhys-Davies, Billy Boyd, Dominic Monaghan, Orlando Bloom, Liv Tyler, Christopher Lee, Hugo Weaving, Sean Bean, Ian Holm ja Andy Serkis
Genre: fantasia, seikkailu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 58 minuuttia - Extended Edition: 3 tuntia 48 minuuttia
Ikäraja: 12 - Extended Edition: 16
"One Ring to rule them all."
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring, eli suomalaisittain Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit perustuu J. R. R. Tolkienin fantasiakirjaan Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring) vuodelta 1954 ja se on Taru sormusten herrasta -trilogian (2001-2003) ensimmäinen osa. Tolkienin kirjan pohjalta oli jo vuonna 1978 tehty animaatioelokuva Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings), sekä vuonna 1980 TV-leffa The Return of the King. Nuori ohjaaja Peter Jackson ihastui 1978 leffaan ja sen jälkeen suorastaan rakastui Tolkienin kirjaan ja päätti tehdä sen pohjalta elokuvan. 1990-luvulla hän alkoi tosissaan suunnittelemaan filmiä ja keräsi tekijöitä ympärilleen auttamaan. Aluksi he suunnittelivat tekevänsä kaksi elokuvaa Tolkienin trilogian pohjalta, mutta heille tuotti vaikeuksia myydä idea yhtiöille. Jotkut olisivat suostuneet, mutta vain yhteen elokuvaan. Lopulta he saivat New Line Cineman kiinnostumaan projektista ja yhtiö ehdotti, että Jackson tekisi suoraan kolme elokuvaa, sillä kirjojakin on kolme. Niin työstäminen lähti tosissaan liikkeelle ja pitkien valmistelujen jälkeen kuvaukset alkoivat lokakuussa 1999. Tekijät kuvasivat kaikki kolme leffaa kerralla, mikä on ensimmäinen kerta elokuvahistoriassa! Lopulta Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit sai ensi-iltansa joulukuussa 2001 ja se oli jättimäinen menestys, mitä kriitikot ylistivät maasta taivaisiin. Elokuva sai useita palkintoja, mm. neljä Oscar-palkintoa kolmestatoista ehdokkuudestaan! Nykypäivänä leffaa ja sen jatko-osia pidetään fantasiagenren merkkiteoksina ja moderneina klassikkoina. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, milloin näin Sormuksen ritarit ensimmäistä kertaa, mutta tiedän, että olin yhä päiväkodissa. Olen nähnyt elokuvan monen monta kertaa elämäni aikana ja rakastun siihen joka kerta yhä vain enemmän. Viime kesänä menin jopa niin pitkälle, että katsoin koko trilogian yhden päivän aikana! Mutta vaikka kuinka rakastankin sarjaa, tulin siihen tulokseen, että tämä on liian iso urakka kerralla, enkä tekisi sitä enää uudestaan. Toisin kuitenkin kävi ja alle vuosi myöhemmin huomasin tekeväni saman uudelleen...
Hobitti Frodo Reppuli saa tietää, että hänen perimänsä sormus on Pimeyden Ruhtinaan Sauronin Valtasormus, jolla Sauron piti aiemmin Keskimaata rautaisessa otteessaan. Frodon täytyy lähteä epätoivoiselle matkalle kohti Mordoria, jonka Tuomiovuoressa Sormus on ainoastaan mahdollista tuhota. Mukaan vaaralliselle matkalle Frodo saa kolme muuta hobittia; Samin, Merrin ja Pippinin, sekä viisaan velho Gandalfin, mystisen konkari Aragornin, haltia Legolasin, kääpiö Gimlin ja urhoollisen Boromirin.
Pääosaan hobitti Frodo Reppuliksi on valittu taidokas Elijah Wood, joka sopii rooliin niin ulkonäkönsä kuin olemuksensa puolesta. Frodo on hyvin epävarma persoona ja aluksi suurelle tehtävälle lähteminen tuottaa hänelle suuria vaikeuksia. Hahmon täytyykin filmin aikana kerätä rohkeutensa, minkä seuraaminen on erittäin kiehtovaa. Frodo tietää, että vain hän pystyy kantamaan Sormuksen Mordoriin ja hänen päättäväisyytensä alkaa pikkuhiljaa voittamaan epävarmuuden.
Frodon mukaan lähtevät hobittikaverukset - paitsi hetkinen, täytyypä nopeasti selittää, mikä on hobitti! Hobitit ovat lyhyitä, noin puolet tavallisen ihmisen koosta olevia heppuja, jotka rakastavat rauhaa, luontoa, olutta ja jotka eivät ikinä käytä kenkiä. Leffan aikana käykin useasti sääliksi hobittiparkoja, jotka joutuvat matkaamaan paljain jaloin läpi lumisten vuorien, terävien kallioiden ja limaisten soiden. Mutta tosiaan, hobittikaverukset ovat puutarhuri Sam Gamgi (Sean Astin) ja keppostelevat Merri (Dominic Monaghan) ja Pippin (Billy Boyd). Merri ja Pippin tuovat mukavaa huumoria mukaan elokuvaan ja keventävät oikeissa kohdissa tunnelmaa, ettei se äidy liian synkäksi. Kaksikko on aivan mahtava ja niin on myös Frodon läheinen ja lojaali ystävä Sam. Hahmo jää välillä taka-alalle, mutta Astinin erinomainen roolisuoritus nostaa häntä paremmin näkyville.
Ian McKellen on paras mahdollinen valinta vanhaksi viisaaksi Gandalf Harmaa -velhoksi, joka rohkaisee Frodon matkalleen. Kyseessä on juurikin täydellinen kuvaus satoja vuosia eläneestä velhosta. Gandalf on salaperäinen ja hänestä löytyy monia puolia, joita hän ei näytä vielä tässä kunnolla. Hahmosta löytyy huvittavuuttakin, jolloin hän ei ole pelkästään kaikkitietävä. Tarpeen tullen hän myös osoittaa olevansa oiva taistelija.
Tarinan ihmishahmoja ovat Viggo Mortensenin esittämä Aragorn ja Sean Beanin näyttelemä Boromir. Hahmot ovat hyvin erilaiset, Aragornin ollessa rääsyihin pukeutunut samooja ja Boromirin ollessa ylhäisestä suvusta. Silti heitä yhdistää voimakkaasti jokin. Aragorn on moniulotteinen ja erittäin mielenkiintoinen hahmo, josta odottaa välittömästi nousevan suuri sankari. Boromir taas käy välillä vähän ärsyttäväksi negatiivisuutensa kanssa, mutta hänkin on kiinnostava, etenkin kun Sormuksen läsnäolo alkaa vaikuttamaan häneen. Mortensen on erinomainen Aragornina ja Bean on myös todella mainio roolissaan. Mielestäni Bean ei ole yleensä kovin ihmeellinen näyttelijä, mutta tässä hän pistää parastaan. Aragorniksi oli alunperin roolitettu Stuart Townsend, mutta kuvausten alussa tekijät tajusivat hänen olevan liian nuori rooliin ja hänet vaihdettiin viime hetkellä Mortenseniin. Järkevä päätös.
Sormuksen ritareiden joukkoon kuuluvat myös Legolas-haltia (Orlando Bloom) ja Gimli-kääpiö (John Rhys-Davies). Tämäkin parivaljakko on todella lystikäs, sillä haltiat ja kääpiöt inhoavat toisiaan. Kääpiöt pitävät haltioita ylimielisinä hienohelmoina, kun taas haltioiden mielestä kääpiöt ovat likaisia ja sivistymättömiä lurjuksia. Tästä syystä heidän sanailunsa onkin mahtavaa ja niin ovat myös heidän hahmonsa. Legolakseen lisähuumoria tuo se, ettei häneltä tunnu ikinä loppuvan nuolet kesken.
Muita haltioita Legolaksen lisäksi elokuvassa ovat Hugo Weavingin esittämä lordi Elrond ja Cate Blanchettin näyttelemä leidi Galadriel. Nämäkin hahmot ovat todella kiehtovia kaikessa mystisyydessään. Hahmot ovat eläneet tuhansia vuosia ja nähneet maailmaa enemmän kuin muut. Elrondilla on myös tytär nimeltä Arwen, jota näyttelee Liv Tyler. Arwen on hienostunut haltia, joka haluaisi kuitenkin elämältään enemmän. Tyler, Weaving ja Blanchett ovat täydelliset valinnat arvokkaiksi haltioiksi. Etenkin Tylerin ja Blanchettin äänissä on jotain todella mystistä.
Taru sormusten herrasta -tarinan pahis on Sormuksen luonut Sauron. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kunnon hahmo, sillä hän on pelkkä tulinen silmä Barad-dûr -torninsa huipulla. Joillekin voi tulla pettymyksenä, ettei Sauronia nähdä fyysisessä muodossa kuin vain alussa, mutta itse pidän ideasta, että Sauronin pahuus ilmenee muista asioista, kuten hahmojen kauhistuneista repliikeistä ja tämän örkkiarmeijasta, sekä tietty Sormuksesta, joka on yhtä paha kuin luojansa. Hahmon pahuus syntyy myös läpi leffan kulkevasta uhkaavasta hengestä. Täytyykin nostaa hattua tekijöille, että he ovat saaneet Sauronin toimimaan täydellisesti, vaikkei hän olekaan mikään kunnon hahmo.
Sauronia paremmin esillä oleva pahis on Christopher Leen näyttelemä Saruman-velho, joka on Sauronin käskyläinen. Vaikka Sauron onkin onnistuneesti uhkaava takapiru, leffa tarvitsee myös selkeän puhuvan ja ilmeilevän pahiksensa, joka vaikeuttaa sankareiden matkaa ja Saruman on loistava juuri siihen hommaan - etenkin kun roolissa nähdään legendaarinen Christopher Lee. Hänkin on suorastaan täydellinen valinta rooliinsa! Leen ääni ja olemus luovat todellista pahuuden tunnetta ja hän on äärimmäisen vakuuttava osassaan. Uutinen Christopher Leen kuolemasta hieman alle vuosi sitten oli pysäyttävä tieto, rauha hänen muistolleen. Hän todella jätti merkkinsä elokuvateollisuuteen ja omasta mielestäni Saruman on yksi hänen parhaista rooleistaan. Lee on muuten näyttelijäkaartin ainoa henkilö, joka on tavannut Taru sormusten herrasta -sarjan kirjoittaneen Tolkienin.
Ian Holm esittää Bilbo Reppulia, sukulaista jolta Frodo perii Sormuksen. Holm on oikein mainio osassaan ja tuo elokuvan alkupäässä esille hyvin, kuinka Sormus on jo hieman turmellut häntä vuosien varrella. Ohjaaja Peter Jacksonin voi hauskasti bongata sateisessa Brii-kylässä ulkona syömässä porkkanaa.
Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit alkaa kertomuksella Valtasormuksen synnystä ja sen matkasta Bilbon haltuun. Tämä noin kymmenminuuttinen avausjakso vie katsojan fantastisesti elokuvan maailmaan, Keski-Maahan ja kertoo lähtökohdat hyvin niille, joille tarina on entuudestaan tuntematon. Avausjaksossa nähtävä taistelu Sauronin örkkiarmeijaa vastaan viestii elokuvasarjan tulevista, eeppisistä tunnelmista. Elokuvan aloitus on muutenkin aivan täydellinen (tämä adjektiivi tulee muuten esiintymään trilogian arvosteluissa usein, sillä ne todella ovat täydellisiä elokuvia). Alku luo mestarillisesti sarjan maailman, mikä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista fantasiatarinoissa ja valitettavasti yksi asioista, joihin monet tekijät eivät panosta. On vaikea uppoutua elokuvasarjaan, jonka maailma - oli se kuinka epäuskottava tahansa - on laiskasti ja hutiloiden luotu. Näin ei todellakaan ole asian laita Taru sormusten herrasta -trilogian kanssa. Vaikka kyseessä on selkeä satumaa, se tuntuu todelliselta, sillä Keski-maalla on oma historiansa. Se on todella rikas tapahtumiltaan, lokaatioiltaan ja hahmoiltaan. Yksi sarjan menestyksen syistä onkin, kuinka upeasti sen maailma on rakennettu. Katsojana ei voi muuta kuin lumoutua Keski-Maan ja seikkailun vietäväksi. Toki joidenkin katsojien mielestä elokuvantekijöiden visio ei vastaa heidän näkemystään Tolkienin kirjojen maailmasta, mutta mielestäni sen ei pitäisi haitata. Näiden epäilijöiden pitäisi muistaa, että jokaisella on oma näkemyksensä ja senhän pitäisi olla entistäkin kiehtovampaa, kun pääsee näkemään, millaisena joku toinen näkee tämän maailman. Ja mikä tärkeintä, elokuvasta paistaa tekijöiden rakkaus Tolkienin kirjoja kohtaan ja Keski-maa onkin huolella ja lämmöllä siirretty elokuvamuotoon.
Alun historiallisesta selityksestä ja synkästä sodasta edetään rauhallisempiin tunnelmiin Hobittilaan, jossa esitellään elokuvan päähahmot. Elokuvan ensimmäinen tunti lähinnä pohjustaa tulevaa matkaa. Hahmojen rauhallinen esittely ja maailman rakentaminen on äärimmäisen tärkeää ja sen ansiosta tuleva matka on entistäkin kiinnostavampi. Seikkailuhenki leffassa on mitä mahtavimmin luotu läpi elokuvan. Leffa tarjoaa paljon jännitystä, eeppisyyttä, toimintaa ja huumoria. Elokuvan toimintakohtaukset ovat todella näyttävästi toteutettuja ja nuoremmille katsojille örkit saattavat olla jopa pelottavia. Kun itse näin leffat ensimmäistä kertaa lapsena, örkit sun muut monsterit olivat todella karmivia mielestäni (muutamat niistä ovat tosin edelleen). Sormuksen ritarit sisältää useita ikimuistoisia ja huikeita hetkiä. Toiset tuottavat riemua, jotkut nostavat ihon kananlihalle ja pari hetkeä voi saada kyynelvirran valumaan. Koskettavat hetket iskevät kunnolla sydämeen ja jotkut kohtaukset häikäisevät kauneudellaan. Elokuva osaa rauhoittua oikeissa kohdissa, jolloin katsoja pääsee syventymään paremmin hahmoihin. Vaikka kyseessä onkin todella pitkä filmi, ei se käy koskaan tylsäksi täydellisen rytmityksensä ansiosta. Filmistä löytyy myös aivan mahtava teema siitä, kuinka kaikista pienin pystyy isoihin tekoihin. Keski-Maan pienin olento, hobitti lähtee hurjalle matkalle tuhoamaan sormuksen, pienen korun, millä voisi tuhota koko maailman. Minä en lähtisi muuttamaan mitään tästä elokuvasta. Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit on yksi ehdottomista suosikkielokuvistani, yksi kaikkien aikojen parhaista fantasiaseikkailuista, paras mahdollinen aloitus sarjalle ja ehta moderni klassikko! Elokuva päättyy juuri oikealla tavalla, mikä saa katsojan vaatimaan jatkoa.
En voisi kuvitellakaan ketään parempaa vaihtoehtoa sarjan ohjaajaksi kuin Peter Jacksonin. Tätä ennen monet naureskelivat, kuinka b-luokan kauhuleffoja tehnyt Jackson voisi mitenkään tehdä oikeutta Tolkienin mestariteokselle, mutta niinpä Jackson vain pääsi yllättämään ja teki itsekin mestariteoksen! Jacksonin ohjaus on rautaista ja hän pitää käsittämättömän hyvin järkälemäistä pakettia kasassa. Jackson on myös käsikirjoittanut leffan Fran Walshin ja Philippa Boyensin kanssa ja kolmikko on tehnyt upeaa työtä siirtäessään kirjaa valkokankaille. Yksi kolmikon parhaista päätöksistä oli, että he poistivat kirjassa rasittaneen Tom Bombadilin kokonaan. Joka kerta, kun aloitan lukemaan "Sormuksen ritarit" -kirjaa, en pääse Bombadil-kohdan yli, sillä tarina jämähtää täysin paikoilleen, minkä vuoksi Bombadil vie sormukselta paljon arvoa pois käyttämällä sitä kuin rihkamaa.
Sormuksen ritarit on kuvattu erittäin taidokkaasti, vaikka mukana onkin muutama huono hidastuskuva, jotka ovat hölmön suttuisat. Upeat laajat kuvat maisemista houkuttelivat turisteja käymään elokuvan kuvauspaikoilla Uudessa-Seelannissa. Lavasteet elokuvassa ovat uskomattoman hienoja. Isot setit ja erilaiset pienoismallit ovat huolellisesti toteutetut ja lisäävät Keski-Maan visuaalista taikaa. Eri paikkojen lavasteilla on myös saatu hyvin erotettua Keski-Maan kulttuurit toisistaan. Hobittilassa on vehreää ja ympäristö vaikuttaa mukavalta ja rauhalliselta. Bilbon ja Frodon kodista, Repunpäästä välittyy kotisohvalle asti lämmin tunnelma. Repunpää täytyi rakentaa kahdessa eri koossa; normaalin kokoisena hobittien näyttelijöille ja pienempänä Ian McKellenille, jotta velho vaikuttaisi selkeästi pidemmältä setissä. Rivendellissä, haltioiden luona, lavasteet on rakennettu hienostuneiksi ja paikkana se näyttää todella vanhalta, mutta ikuisesti kestävältä. Myös Lothlórienissa, haltioiden kodissa syvällä metsässä, on samanlaista tunnelmaa. Moriassa, kääpiöiden valtakunnassa, kaikki on paljon kulmikkaampaa ja rankempaa. Moria on kylmä ja kolkko paikka, vaikka se olisi täynnä soihtuja. Suuret käytävät Morian kaivoksilla ovat erittäin näyttävät. Mordorissa ja Rautapihalla tunnelma on vielä kolkompi, mikä sopii örkeille. Myös puvustuksella ja maskeerauksella on saatu kulttuurierot näkyviin. Etenkin örkkien maskeeraukset ovat onnistuneita. Mustien ratsastajien asut ovat yksinkertaiset, mutta silti vakuuttavat ja uhkaavat.
Tehosteet elokuvassa ovat kestäneet suurimmaksi osaksi hyvin aikaa. Jotkut digitehosteet näyttävät nykypäivänä hieman heikommilta, mutta muuten elokuva on visuaalisesti häikäisevän upeaa katsottavaa. Eräässä lammessa väijyvä lonkerohirviö on parhaat päivänsä nähnyt, mutta tulihirviö Balrog on todella tyylikäs. Peikko Morian kaivoksissa on hieno, mutta paikoitellen tahattoman koominen. Leffan paras efekti on kuitenkin, kuinka tekijät ovat eri tavoin saaneet hobitit ja kääpiöt näyttämään ihmisiä, haltioita ja örkkejä pienemmiltä. Elokuvan musiikista vastaa Howard Shore, jonka sävellykset tuovat vielä enemmän lisää sisältöä ja tunnelmaa maailmaan. Sormuksen oma teema, Hobittilan rauhallinen tunnelmamusiikki, upea toimintatempo ja Rautapihakohtauksissa olevat rummut ovat musiikillisesti parasta antia elokuvassa. Kyseessä on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvasoundtrackeista. Shoren työ on täydellistä ja täydellistää täydellistä kokonaisuutta yhä vain täydellisemmäksi (minähän varoitin täydellisyydestä)!
Sormuksen ritareista on olemassa pidennetty versio, eli Extended Edition, joka on lähes tunnin pidempi kuin alkuperäinen teatteriversio. Trilogian pidennetyt versiot ovat juuri ne, jotka itse katson. Extended Edition sisältää hieman pidennettyjä, kuten myös kokonaan uusia kohtauksia. Lisäyksinä on esimerkiksi Bilbon esittely hobiteista, Bilbon inhoamat Säkinheimo-Reppulit, Frodon ja Samin metsässä kohtaamat haltiat, Sormuksen ritareiden poistuminen Rivendellistä ja jäljittävä Klonkku.
Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Keski-Maan maisemat ovat upeaa katsottavaa teräväpiirtona. Viisilevyisen Extended Edition Blu-ray -julkaisun kaksi ensimmäistä levyä ovat itse elokuvaa, sillä se on pitkän kestonsa vuoksi jaettu kahtia ja noin puolessa välissä elokuvaa levy pitää vaihtaa. Loput kolme levyä ovat lisämateriaalia, jota on paljon. TODELLA paljon. Ensimmäinen extralevy on nimeltään The Appendices Part 1: From Book To Vision, jossa käsitellään monen dokumentin voimin elokuvan suunnittelua. Toinen levy, The Appendices Part 2: From Vision To Reality kertoo itse elokuvan teosta. Kolmas levy on oma dokumenttinsa elokuvan teosta, nimeltään The Fellowship of the Ring Behind the Scenes. Lisämateriaali on harmillisesti DVD-levyillä, vaikka julkaisu onkin Blu-ray.
Yhteenveto: Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit on täydellinen aloitus täydelliselle elokuvatrilogialle! Se vangitsee katsojan mukaansa ja pitkästä kestosta huolimatta se pitää tiukasti otteessaan loppuun asti, jättäen katsojan haluamaan lisää. Kyseessä on aivan mieletön seikkailuelokuva, jossa on mukana jännitystä, huumoria, toimintaa ja jopa hieman koskettavuttaa. Koko elokuvan työryhmä on tehnyt suuret aplodit ansaitsevaa työtä siirtäessään Tolkienin eeposta valkokankaille. Visuaalisesti elokuva on käsittämättömän upea. Näyttelijät ovat erinomaisia rooleissaan. Musiikit ovat aivan tajuttoman huikeat. Peter Jacksonin ohjaus on täydellistä, eikä kukaan olisi voinut tehdä parempaa Taru sormusten herrasta -leffaa kuin hän. Suosittelen elokuvaa ehdottomasti aivan kaikille, sillä kyseessä todella on yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista! Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit ja tietty sen jatko-osat ovat jo nyt yksiä elokuvahistorian merkkiteoksista ja näitä tullaan ylistämään vielä vuosikymmenienkin päästä hienoina klassikkoina!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.3.2016 - Muokattu: 11.2.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.lotr.wikia.com
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring, 2001, New Line Productions Inc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti