maanantai 20. kesäkuuta 2016

Arvostelu: Inside Out / Mielen sopukoissa (2015)

INSIDE OUT (2015)

MIELEN SOPUKOISSA



Ohjaus: Pete Docter
Pääosissa: Amy Poehler, Phyllis Smith, Lewis Black, Bill Hader, Mindy Kaling, Richard Kind, Kaitlyn Dias, Diane Lane, Kyle McLachlan, John Ratzenberger ja Frank Oz
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 7

Pixar on oikeastaan jo pienestä pitäen innostanut minua enemmän kuin Walt Disneyn elokuvat. Pixarilla tarinankerronta on sitä tasoa, että niistä voi todella nauttia kuka tahansa. Ainakin suurimmasta osasta heidän elokuvistaan. Esimerkiksi Cars (2006) ja Cars 2 (2011) ovat saaneet vuosien varrella tarpeetonta vihaa niskaansa. Huikean Toy Story 3:n (2010) jälkeen Pixar tuntui alkavan menettää otettaan ja vaikka seuraavat elokuvat olivat hyviä, niin ne eivät olleet ihan odotettua tasoa. Inside Outin menin katsomaan hieman varautuneena. Nyt näin sen kolmatta kertaa.

Inside Out kertoo nuoren tytön, Riley Andersenin, mielessä olevista tunteista: Ilo, Suru, Kiukku, Inho ja Pelko. Kun Ilo ja Suru eksyvät vahingossa päämajasta Rileyn pitkäkestoiseen muistiin, Rileyn tunteiksi jäävät enää kolme muuta, jotka alkavat olla haitaksi Rileyn mielelle. Ilon ja Surun täytyy päästä takaisin päämajaan, ennen kuin Rileyn tunteet ovat lopullisesti järkkyneet.

Amy Poehlerin esittämä Ilo saattaa ärsyttää aluksi, sillä hän on kaiken aikaa niin riemastuttavan positiivinen kaikesta. Ilon hahmon muuttuminen elokuvan aikana on todella tarkkaan mietitty ja hänestä välittää monella tapaa elokuvan aikana.
     Phyllis Smithin esittämä Suru on nimestään huolimatta ehkä hauskin hahmo koko elokuvassa. Kaiken aikaa negatiivisesti maailman näkevän hahmon pystyy helposti yhdistämään itseensä, jos on yleisesti kovin pessimistinen persoona. Ilon tavoin Surukin kokee muutoksen elokuvan aikana, tajuamatta sitä tosin täysin itse.
     Rileyn lapsuuden mielikuvitusystävä Bing Bongia esittää Richard King. Bing Bong on monen eri eläimen yhdistelmä, jolla on oma rallatuksensa, joka jää varmasti soimaan päähän elokuvan jälkeen. Varoitus: Bing Bong saattaa käydä pahasti tunteisiin.
     Muita tunteita ovat tosiaan Kiukku (Lewis Black), Pelko (Bill Hader) ja Inho (Mindy Kaling). Nämä tunteet ovat aika yksiulotteisia hahmoja, mutta siksi juuri oikein toimivia ja jokainen on omalla tavallaan hauska.
     Rileyta ääninäyttelee Kaitlyn Dias. Elokuvan aikana alkaa pelätä Rileyn puolesta, kun ilon tunne puuttuu häneltä jopa liiankin kauan. Pixar on ottanut ison, mutta toimivan riskin siinä, miten hahmon käytös ja valinnat esiintyvät.
     Rileyn vanhemmat ovat varmasti monille vanhemmille samaistuttavat roolit. Kun teini-ikä iskee ja lapsen mielestä onkin yhtäkkiä noloa hassutella tai tehdä yhtään mitään vanhempiensa kanssa, saattaa yht'äkkisyys olla kova paikka äidille ja isälle. Vanhempien välittäminen ja huoli lapsestaan on hyvin saatu esitettyä katsojille.
     Muita tuttuja ääniä, joita elokuvassa kuullaan, on mm. Star Warseista (1980-2005) Yodana tuttu Frank Oz, joka esittää alitajunnan vartijaa. Jokaiseen Pixar-elokuvaan äänensä antanut John Ratzenberg esittää tässä Fritziä, yhtä Rileyn pään sisällä olevista työntekijöistä.

Tarina alkaa Rileyn syntymisellä, jossa esitellään Ilo ja Suru. Kohtauksien aikana, joissa Riley kasvaa, esitellään muut kolme tunnetta. Hahmojen esittelyn jälkeen tarina lähtee kunnolla käyntiin, eikä aikaakaan, kun itse seikkailu jo alkaa. Minua ärsyttää, että mainoksissa piti kertoa, mikä elokuvan juoni on, sillä olisin mieluusti nähnyt elokuvan tietäen vain idean, mutten itse tarinaa. Elokuvan alku on todella valoisa ja musiikilla on luotu pirteää tunnelmaa, mutta mitä pidemmälle tarina menee, sitä synkemmäksi elokuva muuttuu. Lastenelokuvaksi Inside Out uskaltaa hyvin ottaa vakavamman suunnan ja se on luultavamminkin enemmän aikuisten mieleen oleva elokuva, kuin puhtaasti lapsille suunnattua seikkailua - jota se tietenkin myös sisältää.

Vaikka elokuva käsittelee tunteita fyysisinä hahmoina, niin hahmot eivät kuitenkaan ole täysin yksiulotteisia. Ilo saa huomata, että surusta voi olla apua, kun taas joskus ilo voi olla myös surua. Pelko tuntuu muuten omaavan vain yhden tunteen, mutta hänen ollessa vartiovuorossa Rileyn nukkuessa, hän onneksi näyttää omaavansa muitakin tunteita. Kiukku osaa järkeillä, mutta Inho jää valitettavasti aika yksinkertaiseksi hahmoksi. Kuitenkin pelkästään Ilon ja Surun kohtaukset osoittavat sen, etteivät tunteet ole yksiselitteisiä. Pixar on aiemminkin käsitellyt erikoisten asioiden tunteita, kuten lelujen (Toy Story -sarja, 1995-) ja autojen (Cars-sarja, 2006-), mutta nyt he ovat menneet niin pitkälle, että myös tunteilla on tunteita. Elokuvan teema on todella vahva ja tunteet välittyvät täydellisesti katsojalle.

Elokuvan maailma on mielen sisällä olevia asioita lukuunottamatta todella realistinen. Todellisessa maailmassa tunteita näytetään hahmojen ilmeiden lisäksi myös säätiloina ja värimaailmassa. Mielen sisällä oleva maailma taas on todella nerokkaasti mietitty. Kuulina esitetyt muistot ovat todella hyvä keksintö ja mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä paremmin mukaan tulee asioita, kuten mielen abstraktio, mielikuvitus ja alitajunta. Ne ovat meille jokapäiväisiä asioita, joihin ei erityisemmin kiinnitä huomiota, mutta tässä kaikesta on nokkelasti tehty konkreettista. Lapsilta voivat monet viittaukset mennä ohi, mutta vanhemman katsojan sisimpään tämä iskee takuulla. Lapsi ei näe vielä sitä, miten Rileyn elämä kerrotaan, mutta vanhemmat voivat nähdä Rileyssa oman lapsensa ja elokuvan todellisen maailman ongelmat omina ongelminaan. Inside Outin hassut hahmot vain hämäävät, sillä elokuvan päätyttyä tajuaa nähneensä yhden syvällisimmistä elokuvista, mitä on koskaan tehty.

Aina unelmapoikaystävistä unituotantostudioille ja siitä vielä alitajunnan kautta déjà vu'hun, Inside Out on todella sisältörikas ja se jaksaa hämmästyttää neroudellaan yhä kolmannellakin katsomiskerralla. Syvällisten juttujen lisäksi elokuva on tietysti myös hauska. Vitsien lisäksi myös juuri nokkelat jutut on tuotu mukaan hauskoina asioina. Esimerkiksi mielipiteiden ja faktojen sekoittuminen on koominen kohta, mutta kun tajuaa, mitä sillä oikeasti haetaan, niin elokuva muuttuu vielä yllättävämmäksi. Todella perinteisiä keinoja on myös mukana, mutta niitä ei esitetä, kuin ne olisivat uusia kikkoja, vaan ovat sopivasti mukana tarinan virrassa.

Elokuvan animointi on aivan täydellistä. Jälleen kerran Pixarin elokuvassa taustat näyttävät välillä niin aidoilta, että ilman hahmoja, ne voisivat olla valokuvia. Tietenkin tiettyä Disney-henkeä on mukana tapahtumapaikoissa. Elokuvan on ohjannut Pete Docter, joka on ohjannut aiemmin Pixar-elokuvat Monsters, Inc (2001) ja Up (2009). Docterilla on siis yli kymmenen vuotta kokemusta Pixarista. Docter keksi idean tunteisiin perustuvasta tarinasta vuoden 2009 lopulla. Inside Outista huomaa, että sitä on hiottu pitkään, jotta lopputulos olisi aivan huikea. Musiikista vastaa Michael Giacchino, joka on tehnyt erinomaista työtä elokuvan sävellyksestä. Läpi elokuvan soiva tunnari on hieno ja toinen oma suosikkini elokuvan soundtrackilta on kappale "We Can Still Stop Her".

Pixar on todella tunnettu siitä, että heidän elokuvansa ovat aivan täynnä pieniä viittauksia muihin elokuviinsa ja välillä myös moniin muihinkin elokuviin. Näitä viittauksia kutsutaan nimellä "easter eggs". Inside Outissa on myös paljon löydettävää, joten kun tarinan on saanut selville ensimmäisellä katsomiskerralla, niin toisella näkemisellä voi silmät tarkkoina löytää näitä viittauksia. Rileyn muistoissa on nähtävissä sumeita kuvia mm. Toy Story 3:sta tutusta Sunnyside-päiväkodista ja Pixarin tavaramerkistä, Pizza Planet -autosta, joka näkyy useaankin otteeseen elokuvan aikana. Rileyn leikkiessä laavan yli hyppelyä, pöydältä voi huomata ruokalehden, jonka kannessa on Ratatouillesta (2007) tuttu Colette. "Birds"-lyhytelokuvan linnut voi nähdä alkutekstien aikana ja yhdellä Rileyn luokkalaisella on samanlainen paita, kuin Toy Storyn (1995) Sid-hahmolla - värit ovat vain toisinpäin. Pixarin kolme muuta tavaramerkkiä, eli kiinalaisen ravintolan ruokalaatikko, Luxo-pallo ja koodi A113 ovat myös nähtävissä elokuvan aikana - yksi näkyy ruokailukohtauksessa, toinen Bing Bongin muistossa ja kolmas lopussa. Unituotannon työläisiä voi nähdä pukeutuneina tutuiksi hahmoiksi Disneyn ja Pixarin elokuvista, kuten Robin Hoodiksi, Mikki Hiireksi ja Zurgiksi. Yhdellä muistokäytävällä voi nähdä useita kohtia Up-elokuvasta (2009), joka herättää kysymyksen: ovatko ne vain piiloviittauksia, vai tunteeko Riley elokuvan hahmot Carlin ja Ellien? Monia muitakin on löydettävissä, mutta tuossa ne, mitkä itse löysin. Omasta mielestäni "easter eggit" elokuvissa ovat todella hyvä keksintö ja luovat omanlaista lisäsisältöä mukaan.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Kahden levyn Blu-ray -julkaisussa ensimmäisellä levyllä on lisämateriaalina kaksi lyhytelokuvaa; "Lava" - joka näytettiin elokuvateattereissa ennen Inside Outia - ja "Riley's First Date?", sekä pätkät "Paths to Pixar: The Women of Inside Out" ja "Mixed Emotions". Toisella levyllä on lähes tunnin kestävä "Behind the Scenes", joka sisältää pätkät "Story of the Story", "Mapping the Mind", "Our Dads, the Filmmakers", "Into the Unknown: The Sound of Inside Out", "The Misunderstood Art of Animation Film Editing" ja "Mind Candy". Mukana on myös poistettuja kohtauksia ja trailereita.

Yhteenveto: Inside Out on Pixarin parhaimmistoa, kuten myös yksi parhaimmista elokuvista ikinä! Ensimmäisellä kerralla, kun näin elokuvan, annoin sille kasin. Toisella katsomiskerralla ysin ja nyt se pääsi vielä korkeammalle. Mutta eikö se ole niin, että kolmas kerta toden sanoo? Vanhemmille huomio, että vaikka kyseessä on animaatio, niin se ei ole täysin lastenelokuva, vaan enemmänkin aikuisia koskettava, suuria tunteita käsittelevä "oikea" elokuva. Seikkailua ja hauskuutta tietysti löytyy lapsille, mutta sisältö aukeaa parhaiten varttuneemmilla katsojilla. Inside Out on koskettava, hauska, surullinen, jännittävä ja kaiken kaikkiaan upea elokuva. Suosittelen sitä ihan kaikille ja jos vähänkin kiinnostaa, niin tämä pitää nähdä. Minä en ikinä itke elokuvien aikana, mutta pakko myöntää, että parissa kohdassa elokuva kosketti minua todella sisimmästä. Toivottavasti Pixarin tulevat elokuvat pääsisivät uudelleenkin tämän tasolle. Elokuvasta näkee, että tekijät ovat antaneet koko sydämensä taiteelleen.




Kirjoittanut: Joonatan, 19.6.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.screenrant.com
Inside Out, 2015, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti