keskiviikko 17. elokuuta 2016

Arvostelu: The Lobster (2015)

THE LOBSTER (2015)



Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Pääosissa: Colin Farrell, Rachel Weisz, John C. Reilly, Ben Whishaw, Olivia Colman ja Léa Seydoux
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Ikäraja: 12

Ainoa mitä tiesin The Lobsterista, kun menin katsomaan sitä, oli sen juonikuvaus ja että siinä olisi pääosassa Colin Farrell. En ollut nähnyt erityisemmin mainoksia siitä, vain yllä olevan julisteen. En usko, että olisin välttämättä koskaan tai ainakaan pitkiin aikoihin nähnyt The Lobsteria, jos en olisi lähtenyt sen lehdistönäytökseen. Juonikuvaus kuulosti niin hölmöltä, että pakkohan se oli vilkaista. Kuvauksen perusteella elokuva olisi aivan mahtava tai järkyttävän huono.

Davidin vaimo jättää hänet, jolloin David viedään hotellille, jossa hänen täytyy löytää itselleen uusi, hänen kanssaan yhteensopiva kumppani neljänkymmenenviiden päivän sisällä tai hänet muutetaan hänen itse valitsemakseen eläimeksi ja vapautetaan luontoon.

Läpi elokuvan näytteleminen on hyvin tönkköä, mutta se kuuluu selkeästi elokuvan tyyliin. Eleet ja ilmeet ovat hyvin minimalistisia, jolloin kukaan ei tunnu kovin inhimmilliseltä. Pääosassa nähdään tosiaan Colin Farrell, joka on osoittanut olevansa joskus todella hyvä ja joskus erittäin huono (köh, Daredevil, 2003 köh!) ja on onneksi tässä oikein mainio. Farrell näyttelee Davidia, jolle jää käteen vain hänen koiraksi muuttunut veljensä Bob, kun hän joutuu hotelliin. Davidin taustaa ei kovin paljoa avata, vaan hänet näytetään lähinnä vain sellaisena kuin hän on juuri niillä hetkillä, jotka elokuvassa näytetään. Vaikka hahmo onkin hieman tönkkö, niin hän muuttuu onneksi läpi elokuvan.
     Hotellissa David tapaa ontuvan Johnin, jona nähdään Ben Whishaw, sekä lespaavan Robertin, jota näyttelee John C. Reilly. Kumpikin suoriutuu osastaan hyvin, vaikka välillä Reillysta tuntuu huomaavan tarpeen alkaa väännellä naamaansa.
     Muina hahmoina nähdään mm. hotellin omistaja (Olivia Colman), metsässä asuva likinäköinen nainen (Rachel Weisz), sekä yksinelävien johtaja (Spectrestä, 2015, tuttu Léa Seydoux). Weiszin hahmo on loppupuolella isommassa roolissa ja hän suoriutuu osastaan hyvin. Seydouxin osuus jää aika yksiulotteiseksi, eikä hän tee kovin suurta vakuutusta minuun vieläkään.

Kyllä, luitte oikein juonikuvauksen. Elokuvassa tosiaan kaikki sinkut viedään hotelliin, jossa heille annetaan neljäkymmentäviisi päivää aikaa löytää uusi kumppani, jonka kanssa on yhteensopiva ja jos he epäonnistuvat, niin heidät muutetaan eläimiksi. Eläin päätetään heti aluksi hotelliin saavuttua ja David valitsee hummerin, josta elokuva saa nimensä. Hummeri siksi, että ne elävät yli satavuotiaiksi ja kykenevät parittelemaan läpi elämänsä. Välillä sinkut pääsevät metsästämään luonnossa asuvia yksineläviä, jotka eivät suostu asumaan hotellissa. Jokaisesta kiinniotetusta yksinelävästä saa itselleen yhden lisäpäivän hotellilla. The Lobsterissa ei koskaan selitetä, miten tällaiseen maailmaan on päädytty tai miksi koko järjestelmä on olemassa, vaan niin nyt vain sattuu olemaan. Hotellilla myös tapahtuu mitä oudompia asioita. Esimerkiksi naishoitajat antavat miehille lyhyitä sylitansseja, sillä niiden olisi tutkittu auttavan psykologisesti kumppanin löytämistä. Sinkuille näytetään myös kömpelöiden teatteriesitysten avulla, miten voisi muka käydä, jos ei ole kumppania. Yksi hahmoista luo itselleen nenäverenvuotoja hakkaamalla naamaansa salaa koviin pintoihin, vain ollakseen yhteensopiva juuri tietyn henkilön kanssa. Luonnossa elävät taas kaivavat hautansa valmiiksi, sillä ei heitä kukaan muukaan hautaisi ja juhliessaan jokainen kuuntelee omilla kuulokkeillaan musiikkia, jolloin ulkopuolisen silmissä he näyttävät vain heiluvan hölmösti.

Ja kaikki tämä tehdään täysin tosissaan. Hahmot eivät naura, eivätkä edes hymyile, vaan puhuvat hyvin pelkistetysti, pokerinaamat kasvoillaan ja heidän liikkeensä ovat todella tarkkaan määritettyjä. Katsojana on silti pakko nauraa, sillä etenkin ensimmäisen tunnin aikana tulee yhä vain oudompia ja tyhmempiä asioita mukaan. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa nainen ajaa autoa, pysäyttää sen, astuu ulos ja ampuu aasin. Tätä ei mitenkään selitetä jälkeenpäin, vaan se vain tapahtuu, niin kuin kaikki muukin elokuvassa. Läpi elokuvan kuullaan likinäköisen naisen kertojaääntä, joka toimii todella hyvin. Elokuvassa on myös välillä todella sairaita kohtia ja kun näkyy verta, niin sitä myös nähdään paljon. Kovin paljoa ei tunteita esiinny elokuvassa, ainakaan kovin aidon oloisia. Kun kumppaneiden löytymiset ilmoitetaan, niin sekä mies että nainen sanovat vain hyvin monotonisesti: "Olen niin onnellinen."

Herää tietysti kysymys, että millainen ihminen keksisi mitään tällaista? Näköjään Yorgos Lanthimos ja toinen käsikirjoittaja Efthymis Filippou, jotka ovat luoneet erittäin hämmentävän kokonaisuuden. Ensimmäisen tunnin ajan juttu toimii todella hyvin. Asiat naurattavat ja aina tulee vain uusia, vielä oudompia hommia mukaan. Harmi vain, että toisen tuntinsa aikana The Lobster alkaa menettää tehoaan, eikä suurimmaksi osaksi enää toimi niin hyvin. Koko elokuva on hidastempoinen, mutta loppupuoli tuntuu paikoitellen jopa tylsältä. Elokuvan loppua olisi voinut tiivistää parillakymmenellä minuutilla, jolloin katsoja viihtyisi paljon paremmin loppuun asti. Etenkin kun loppu on heikompi, katsojalle ei jää niin positiivinen tunne, sillä alku on heikommin muistissa. Elokuva on kuvattu erittäin taidokkaasti. Monet kuvat ovat pitkiä ja yhden kuvan aikana ehtii usein tapahtua paljon. Musiikkia ei kovin paljoa kuulla ja pääosin läpi elokuvan soi vain lyhyt pätkä Dmitri Shostakovichin säveltämästä "String Quartet No. 8". Äänitehosteet ovat hyvin mietittyjä, mutta niitäkään ei tunnu olevan erityisen paljoa elokuvassa.

Yhteenveto: The Lobster on hyvin erikoinen ja hämmentävä pätkä. Ensimmäinen tunti on todella hyvä, mutta loppuosio heikkenee huomattavasti, mikä on sääli. Vaikka näytteleminen on kaikin puolin todella tönkköä, tyyli sopii elokuvaan. Oudot asiat naurattavat, vaikka kaikki on tehty erittäin vakavasti elokuvassa. Hotellissa tapahtuvat asiat ovat parasta, mutta sen ulkopuolella nähtävä osuus ei ole yhtä mielenkiintoinen. The Lobster on niin hämärä pätkä, että monilla voi mennä täysin ohi sen (alkupuolen) hienous. Tämä ei todellakaan sovi kaikille, mutta hieman erilaisista elokuvista nauttivat luultavasti viihtyvät tämän parissa. Tämä ei ole helppo elokuva, joten johonkin koko perheen elokuvailtaan tämä ei sovi ollenkaan. Vaikka alkupuoli oli mielestäni hieno, en silti usko, että minun tarvitsisi nähdä tätä enää uudestaan. On se silti kerran kiva kokea.




Kirjoittanut: Joonatan, 26.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.hamiltonartscouncil.ca
The Lobster, 2015, Element Pictures, Scarlet Films, Faliro House Productions SA, Haut et Court, Lemming Film, The British Film Institute, Channel Four Television Corporation

2 kommenttia:

  1. Minä olen nähnyt kanssa tämän elokuvan, ja se oli mielestäni aivan hirveä! :D Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että elokuvan alku oli sen parasta antia. Koiran kohtalo järkytti minua hirveästi, ja juuri se raakuus, mitä elokuvassa paikoitellen esiintyi. Hyi! Olisin myös kaivannut jotain selitystä siitä, miksi maailmasta on tullut tällainen. Alku oli ihan hyvä ja hauska, mutta raakuudet ja elokuvan tylsä loppu pilasi koko Lobsterin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tämä on sitten niitä pätkiä, joissa tekijät ovat liian syvällä siinä taiteessa, mitä on luomassa, eivätkä ymmärrä, että siinä voisi olla jotain vikaakin...

      Poista