maanantai 16. tammikuuta 2017

Arvostelu: The Lord of the Rings / Taru sormusten herrasta (1978)

THE LORD OF THE RINGS (1978)

TARU SORMUSTEN HERRASTA



Ohjaus: Ralph Bakshi
Pääosissa: Christopher Guard, William Squire, Michael Scholes, John Hurt, Simon Chandler, Dominic Guard, Anthony Daniels, Michael Graham Cox, David Buck, Norman Bird, Peter Woodthorpe, Fraser Kerr ja Philip Stone
Genre: animaatio, fantasia, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 12

J.R.R. Tolkienin kirjoittama "The Lord of the Rings" -kirjatrilogia (1954-1955), eli suomalaisittain "Taru sormusten herrasta" -trilogia on yksi maailman suosituimmista tarinoista. Minulle on lapsena luettu trilogia ainakin kerran läpi ja olen itse lukenut trilogian kertaalleen. Rakastan trilogian tarinaa, mutta en niinkään itse kirjoja. Eniten pidän Peter Jacksonin ohjaamista, täydellisyyttä hipovista elokuvista The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001), The Lord of the Rings: The Two Towers (2002) ja The Lord of the Rings: The Return of the King (2003), jotka perustuvat kirjoihin. Ne olen katsonut useaan otteeseen; yleensä kerran vuodessa. Kuitenkin ennen kuin nämä huikeat Jacksonin elokuvat ilmestyivät, ohjaaja Ralph Bakshi teki kirjatrilogiasta animaatioelokuvan vuonna 1978 nimeltä The Lord of the Rings. Olen ollut jo kauan tietoinen tästä animaatioversiosta, mutten ollut koskaan aiemmin katsonut sitä. Olin kuullut, että siinä tarina jätetään kesken, eikä elokuvalle koskaan tehty jatkoa ja että kyseessä ei olisi kovin hyvä elokuva. Muutenkin hirvitti, että miten puolet trilogiasta olisi saatu tungettua vähän yli kaksituntiseen elokuvaan, kun yksikään Jacksonin elokuvista ei kestä alle kolmea tuntia. Muutamaan otteseen minulla on ollut tilaisuus katsoa The Lord of the Rings, mutta olen silti jättänyt tilaisuudet väliin. Kuitenkin eilisiltana, kun tyttöystäväni kanssa mietin, mitä katsoisimme, päädyimme lopulta katsomaan The Lord of the Ringsin, sillä se löytyi hänen hyllystään, eikä hänkään ollut nähnyt sitä kokonaan. Se luultavasti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun katson kyseisen version "The Lord of the Ringsista"...

Hobitti Frodo Reppuli lähtee matkalle Keski-Maan halki tuhotakseen pahan Sauronin Valtasormuksen, jonka hän on Bilbo-sedältään saanut. Mukanaan hänellä on kahdeksan eri lajien edustajaa.

Christopher Guard ääninäyttelee Frodo Reppulia, joka on hobitti. Hobitit ovat lyhytkasvuisia heppuja, jotka kävelevät paljain jaloin ja tykkäävät syödä ja juoda. Vaikka tarinan mukaan Frodo on aikuinen, tässä hän vaikuttaa vain karvajalkaiselta lapselta. Hahmoa ei erityisemmin syvennetä elokuvassa, vaikka loppupuolella hän yrittääkin repliikkien avulla selittää Sormuksen aiheuttamasta tuskasta.
     William Squire esittää viisasta Gandalf-velhoa, joka lähettää Frodon matkalleen. Gandalf on parhaiten kirjasta elokuvaan siirretty hahmo ja tuntuukin sellaiselta kuin pitääkin. Gandalf heiluttelee käsiään paljon selittäessään asioita.
     Jostain syystä Frodon uskollisesta Sam-ystävästä on tehty jollain lailla älyllisesti vajaa. Hahmo tuijottelee useasti tyhjin silmin ja suu auki asioita, vaikuttaen todella tyhmältä. Sam on myös hobitti ja häntä ääninäyttelee Michael Scholes. Hahmo vain ilmestyy mukaan yhtäkkiä, eikä häntä pohjusteta ollenkaan.
     Legendaarinen John Hurt esittää Aragorn-nimistä miestä, joka Gandalfin ystävänä auttaa Frodoa tämän matkassa. Aragorn on oikeasti kruununperijä, muttei ole valmis ottamaan kuninkaan roolia vastaan. Tämä asia lähinnä vain mainitaan elokuvassa, eikä siihen erityisemmin syvennytä. Aragorn tuntuu kuitenkin muuten muistuttavan kirjojen soturihahmoa. Jostain syystä Aragornille on päätetty pistää vaatetukseksi minihametta muistuttava vaate, jolloin hänen jalkansa ovat lähes paljaat, korkeavartisista kengistä huolimatta. Kasvonpiirteiltään Aragorn muistuttaa paikoitellen näyttelijä Jackie Chania.
     Samin tavoin myös hobitit Merri ja Pippin yksinkertaisesti vain ilmestyvät mukaan tarinaan ilman selitystä. Hahmoja ei oikein voi erottaa toisistaan, eivätkä he oikeastaan tee mitään elokuvassa. Merrin äänenä kuullaan Simon Chandler ja Pippinia ääninäyttelee Frodon esittäjän pikkuveli Dominic Guard. Sormuksen saattueeseen, johon aiemmin mainitut kuuluvat, kuuluu myös mies nimeltä Boromir (Michael Graham Cox), haltia Legolas (Anthony "C-3PO" Daniels) ja kääpiö Gimli (David Buck). Merrin ja Pippinin tavoin nämä kolme hahmoa tuntuvat enemmän tai vähemmän olevan mukana vain, koska ovat mukana kirjoissa. Boromirilla on hieman tekemistä, mutta Legolas ja Gimli eivät oikeastaan pääse millään lailla esille. Myös Boromirilla on Aragornin tyyliin hieno lanneasuste. Ja hienolla tarkoitan ihan kauheaa. Kauhea on myös Boromirin viikinkikypärä.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Fraser Kerrin ääninäyttelemä paha velho Saruman, Philip Stonen esittämä ihmiskuningas Théoden, André Morellin esittämä haltia Elrond, Norman Birdin ääninäyttelemä hobitti Bilbo Reppuli ja Peter Woodthorpen esittämä Klonkku, joka omisti Sormuksen parin vuosisadan ajan. Klonkku on lempihahmoni "Taru sormusten herrasta" -tarinasta ja siksi minulle tuotti suurta tuskaa katsoa, millainen versio tässä elokuvassa hahmosta esiintyy. Jostain kumman syystä tämä Klonkku puhuu lähes täydellistä, eleganttia englantia, vaikka suhiseva s-kirjain välillä löytyykin mukana. Klonkku on ihan hyvin suunniteltu ulkonäöltään, mutta muuten toteutus ei toimi.

En nyt oikein tiedä, pitäisikö sitä itkeä vai nauraa... tämä elokuva on aivan hirveä pyhäinhäväistys upeasta tarinasta! Aluksi lyhyessä introssa selitetään tarinan lähtökohdat. Paha Sauron rakentaa itselleen Sormuksen, jonka voiman avulla hän alistaa koko Keski-Maan tahtoonsa. Ihmiset ja haltiat lähtevät taistoon ja voittavat Sauronin, saaden Sormuksen itselleen. Kuitenkin vuosien varrella Sormuksen omistaja on vaihtunut pariin otteeseen ja lopulta se on päätynyt Frodolle. Velho Gandalf tajuaa, että kyseessä on juurikin Sauronin Sormus ja lähettää Frodon vaaralliselle matkalle, jonka tarkoituksena on tuhota Sormus. Jos ei ole koskaan lukenut kirjatrilogiaa tai ei ole nähnyt Peter Jacksonin elokuvia, nopea intro ei luultavasti avaa tarinaa tarpeeksi hyvin. Vaikka itse tiedän tarinan lähes ulkoa, minulle tuotti vaikeuksia pysyä perässä, sillä elokuvaa hyppii kaiken aikaa, eikä selitä oikein mitään. Tekijät ovat tehneet elokuvan sillä olettamuksella, että kaikki katsojat ovat lukeneet Tolkienin kirjat.

Elokuvan tahditus on erittäin huonosti rakennettu. Alku jolla katsojat pitäisi saada mukaan, epäonnistuu totaalisesti, eikä selitä lähtökohtia tarpeeksi rauhallisesti, jotta juonesta saisi käsityksen, mutta elokuvassa on useita kohtauksia, jotka vain kestävät ja kestävät ilman mitään syytä. Useita kohtia ja hahmoja on pudotettu pois tarinasta, mutta jotkut jutut ovat mukana liiankin kauan. Tekijät ovat sentään tajunneet pudottaa pois ärsyttävän Tom Bombadilin, joka pilaa kirjoja. Kun Sormuksen saattueen hahmot esitellään nimeltä, heidät näytetään kävelemässä lumisateessa, jolloin hahmojen ulkonäöstä ei saa mitään selvää. Joidenkin mielestä kertomistavalla ei ole väliä, jos tarinan tietää hyväksi. Tämä elokuva on osoitus siitä, että kertomistavalla todella on väliä. "Taru sormusten herrasta" on hieno tarina ja tekijät ovat onnistuneet pilaamaan sen täysin tekemällä aivan hirveän version. Ja tosiaan tarina jää tässä pahasti kesken ja elokuva päättyy noin puoleen väliin trilogian toisesta osasta. Jatkoa ei koskaan tehty, koska tästä elokuvasta ei erityisemmin pidetty. Enkä ihmettele miksei. Ihan oikeasti, vältelkää tätä teosta ja katsokaa Jacksonin elokuvat. Ne kestävät yhteensä alle tai yli kymmenen tuntia, riippuen siitä katsotteko teatteri- vai pidennetyt versiot, mutta ne ovat sen arvoiset.

Ensimmäinen tunti elokuvasta menee yllättävän nopeasti, sillä tarina kulkee nopealla temmolla eteenpäin. Toinen puolisko kuitenkin lähinnä vain puuduttaa ja viiden vartin jälkeen, kun siirrytään trilogian toiseen osaan, katsojana toivoisi jo elokuvan päättyvän. Elokuvassa on kyllä muutama ihan viihdyttävä osio ja paikoitellen elokuvan huonoudelle voi jopa nauraa. Valitettavasti kokonaisuus ei ole kuitenkaan sellainen, että The Lord of the Rings olisi niin huono, että se olisi jo hyvä elokuva. Taistelukohtaukset ovat aika myötähäpeällistä katsottavaa, eivätkä muutamasta örkistä koostuvat armeijat erityisemmin pelota. Tunteet eivät välity katsojalle oikeastaan lainkaan ja jotkut tärkeät kohdat ovat tehty niin päin helvettiä, että tekisi mieli repiä levy soittimesta ja viskata se parvekkeelta mahdollisimman kauas. Jos ei muuta, niin ainakin elokuvan levyä voi käyttää frisbeenä. Kun lopputekstit vihdoin alkavat, niin voi huokaista helpotuksesta ja pistää elokuvan jonnekin ullakon perälle, minne se voi rauhassa mädäntyä.

Jostain syystä hobitit eivät ole kirjojen tapaan samanpituisia kuin lapset, vaan heidän päänsä yltävät suunnilleen aikuisten olkapäiden kohdalle. Yleisestikin lyhyemmiksi mietityt kääpiöt ovat samanpituisia kuin ihmiset ja haltiat. Animointi ei ole kovin kummoista ja vaikka piirrosjälki onkin ihan kivasti tehty, hahmot ovat huonosti suunniteltuja. Taustat ovat paikoitellen onnistuneita. Esimerkiksi haltioiden asuttama Rivendell on visuaalisesti tyylikkään näköinen. Mukana on myös jostain syystä oikeita kuvia ja animaation lisäksi elokuvassa on käytetty oikeita näyttelijöitä, joiden päälle on animoitu. Varsinkin taistelukohtauksista tulee vielä kehnompia, kun joutuu katsomaan piirroshahmojen ja oikeiden näyttelijöiden välistä mätkimistä. Siitä tulee lähinnä mieleen Space Jam (1996), eikä "Taru sormusten herrasta". Oikeiden näyttelijöiden ja kuvien käyttäminen pilaa elokuvaa entisestään. Aluksi se ei ole niin häiritsevää, mutta tekniikan käyttö lisääntyy läpi elokuvan, jolloin se ärsyttää. Elokuvan päävastusörkit ovat kummallisen näköisiä ja niiden päät muistuttavat hieman susia. Pahat mustat ratsastajat, eli sormusaaveet, eli nazgûlit ovat erittäin naurettavia kävellessään oudosti. The Lord of the Ringsissa on käytetty muitakin kikkoja, jotka eivät toimi lainkaan.

Uskoisin, että ohjaaja Ralph Bakshi on yrittänyt kaikkensa ja että hän rakastaa Tolkienin kirjoja, mutta studio on pistänyt hänet tekemään erilaisen elokuvan kuin hän haluaisi. Bakshi nimittäin aikoi tehdä tästä ensimmäisen osan ja ohjata myöhemmin toisen osan, joka olisi käsitellyt loppupuolikkaan tarinasta. Studio kuitenkin uskoi, että jos nimessä lukisi "Osa 1", ihmiset eivät kävisi katsomassa elokuvaa. Sen takia kaikki luulivat näkevänsä koko tarinan elokuvamuodossa. Voin vain kuvitella katsojien pettymyksen, kun tarina katkeaa kuin seinään. Puhumattakaan siitä, että he näkivät juuri aika kohtuuttoman paskan elokuvan rakastamastaan kirjasarjasta. Visuaalinen ilme ei tosiaan ole parhaasta päästä, mutta myös äänimaailma tuottaa pettymyksen. Välillä äänitehosteet ovat ihan hyviä, mutta paikoitellen naurettavan huonoja. Yhdessä kohtaa äänet katoavat kokonaan, jolloin luulin hetken, että televisiosta rikkoutuivat kaiuttimet. Musiikista vastaa Leonard Rosenman ja vaikka osa hänen sävellyksistään ovatkin mahtipontisia, ne eivät huonon elokuvan takia jää mitenkään mieleen.

Yhteenveto: The Lord of the Rings on tyylikäs osoitus siitä, miten jonkin todella hienon voi pilata totaalisesti. Tarina hyppii ja loikkii eteenpäin, eikä elokuvaa tehdessä ole yhtään mietitty, että katsojat eivät ehkä olekaan lukeneet Tolkienin kirjoja. Lyhyt intro ei saa selitettyä lähtökohtia tarpeeksi onnistuneesti ja alku lähtee muutenkin käyntiin liian äkkinäisesti. Välillä elokuva kiirehtii ja välillä taas junnaa paikoillaan. Ensimmäinen puolikas menee jokseenkin kivuttomasti, mutta toisen puolikkaan kohdalla toivoisi jo elokuvan päättyvän. Ääninäyttely ei ole kovin kummoista, kuten ei ole animointikaan. Oikeiden näyttelijöiden ja kuvien hyödyntäminen saa elokuvan näyttämään erittäin halvalta tekeleeltä. Mikään elokuvassa ei oikeastaan vakuuta ja tarina katkeaa kuin seinään. Jatkoa ei koskaan tullut, vaikkakin eri yhtiö teki vuonna 1980 animaatioleffan The Return of the King, jossa tarina saa päätöksen. Jos et ole lukenut Tolkienin kirjoja tai katsonut Peter Jacksonin elokuvatrilogiaa, jätä tämä hirveys väliin, sillä tämä ei luultavasti aukea mitenkään. Lue kirjat ja katso Jacksonin elokuvat, mutta välttele The Lord of the Rings -animaatiota niin hyvin kuin vain on mahdollista. Vain parin viihdyttävän jutun ja loistavaksi tietämäni tarinan takia elokuva saa yhden lisäpisteen.




Kirjoittanut: Joonatan, 22.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.lotr.wikia.com
The Lord of the Rings, 1978, Fantasy Films, Bakshi Productions, Saul Zaentz Film Productions

1 kommentti:

  1. Arviointi on hakemus lisää siunauksia varten, kiitolliset ihmiset jakavat aina todistuksia ... Luin kaksi päivää sitten facebook-aikajanallani vastaavia kommenttilausuntoja noin Yhdysvaltojen lääkäristä, joka sanoi, että Dr.Amiso pystyi palauttamaan entisen poikaystävänsä. kahden vuoden eron jälkeen ... Aviomieheni lankesi suhteeseen toisen naisen kanssa töissä ja jätti minut. Sain Avioliiton oikeinkirjoituksen casting-ohjelman hengellinen isä, mentori ja parantaja nimeltä Dr.Amiso. 2 päivää sen jälkeen kun lounas oli kirjoittanut minulle nimensä loitsun takaisin mieheni kotiin luokseni, se oli yllätys, en osaa edes selittää kuinka kaikki tapahtuu, se toimii tohtori Amison lupauksena.
     En olisi voinut tehdä rakkausloitsua palauttaaksesi entisen kumppanini takaisin ilman tohtori Amison rakkausloitsun apua. Olisin luopunut ja uskonut, että koska aviomieheni näki jonkun toisen, hän sanoi, että olemme tehneet. Lounastamisen jälkeen Rakkausloitsun, mieheni soittaa minulle matkapuhelimella ja hän palaa takaisin kotiin seuraavana päivänä. Olen kiitollinen tälle henkiselle avioliiton parantajalle, joka auttoi minua. Suosittelen häntä jokaiselle, jolla on avioliitto tai parisuhdekriisi tänään, ota nopeasti yhteyttä tähän hengelliseen loitsun palauttajaan palauttaakseen entisen rakkauden.
    tässä on hänen henkilökohtainen sähköpostiosoite: (herbalisthome01 @ gmail. com)

    VastaaPoista