lauantai 1. huhtikuuta 2017

Arvostelu: Batman: The Killing Joke (2016)

BATMAN: THE KILLING JOKE (2016)



Ohjaus: Sam Liu
Pääosissa: Kevin Conroy, Tara Strong, Mark Hamill, Ray Wise ja Maury Sterling
Genre: animaatio, supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 1 tunti 16 minuuttia
Ikäraja: 12

Batman: The Killing Joke perustuu samannimiseen sarjakuvaan vuodelta 1988. Kyseessä on yksi tunnetuimmista "Batman"-sarjakuvista ja vaikka ei olisi lukenut sarjakuvaa, monet tietävät sen kannen, joka on sama kuin yllä oleva juliste. Itse kuulun juurikin niihin, jotka tietävät kannen, mutta eivät ole lukeneet itse sarjakuvaa. Kun kuulin, että siitä tehdään animaatioelokuva, en ollut erityisen innoissani, sillä en ole kovin montaa DC-animaatiota katsonut. Vasta kun kuulin, että "Batman: The Animated Seriesista" (1992-1995) tutut ääninäyttelijät Kevin "Batman" Conroy ja Mark "Jokeri" Hamill palaisivat esittämään roolejaan, mielenkiintoni heräsi ja ajattelin, että olisi hienoa, jos mukana olisi kyseisestä sarjasta tuttua henkeä. Elokuva ei kuitenkaan saapunut Suomeen kuin vasta tuontiversiona joihinkin elokuvakauppoihin ja niissäkin sen hinta oli korkea. Kuulin, että kyseessä olisi hieman tylympi ja verisempi Batman-leffa, minkä takia halusin nähdä elokuvan, mutten todellakaan maksaisi siitä kovin paljoa. Ilokseni Batman: The Killing Joke ilmestyi Netflixin tarjontaan, jolloin minun oli mahdollista katsoa se. The LEGO Batman Movien (2017) jälkeen innostukseni hahmoa kohtaan oli jälleen suuri, joten katsoinkin Batman: The Killing Joken vain pari päivää LEGO-pätkän jälkeen.

Epämiellyttävät tapahtumat johtavat siihen, että Batgirl lopettaa työnsä sankarina. Samalla Batman tutkii murhatapausta, joka johtaa hänet karanneen Jokerin jäljille.

Batmanin äänenä kuullaan tosiaan Kevin Conroy, joka on esittänyt Batmania useissa televisiosarjoissa ja animaatioelokuvissa aiemminkin. Batman on yksi suosikkihahmoistani ja minusta tuntuu, että hänet on pilattu tässä lähes täysin. Hahmo on tyly, eikä vain sillä tavalla, että hän hakkaisi pahiksia sairaalakuntoon, vaan koska hän ei tunnu oikein pitävän kenestäkään. Batman tuntuu läpi elokuvan todella etäiseltä, jolloin hänestä on vaikea pitää. Hän ei myöskään tunnu täysin olevan tarinan pääroolissa, sillä alussa Batgirl on enemmän esillä ja lopussa taas Jokeri. Maskia Batman ei erityisemmin ota pois, mutta hänet nähdään lyhyesti Bruce Waynenakin. Hirveintä elokuvan Batmanissa ovat hänen maskinsa korvat, jotka näyttävät todella tyhmiltä.
     Tara Strong kuullaan Barbara Gordonin, eli Batgirlin äänenä. Alkupuolella tuntuu tosiaan, että Batgirl olisi tarinan päähenkilö. Hän jahtaa Paris Franz (Maury Sterling) -nimistä rikollista, joka ihastuu Batgirliin hänen ulkonäkönsä takia. Jostain kumman syystä Batmanin ja Batgirlin välillä on outoa säpinää, mikä ei tunnu oikein toimivan. Muuten Batgirl on ihan toimiva hahmo - jopa parempi kuin tämän elokuvan Batman. Hahmon ruutuaika tuntuu kuitenkin olevan kummallisen suuri, eikä ole täysin varma, ketä tarinassa oikeasti seurataan.
     Parhaiten Star Warsista (1977-) Luke Skywalkerina tunnettu Mark Hamill kuullaan Batmanin arkkivihollisen, Jokerin äänenä. Valitettavasti Hamillin Jokerissa ei ole enää ollenkaan samaa tunnetta kuin "Batman: The Animated Seriesin" versiossa. On siis periaatteessa ihan sama, kuka kuullaan Jokerina. Jos en tietäisi kyseessä olevan Hamill, en ikinä tunnistaisi häntä. Hahmo kyllä näyttää Jokerilta, muttei tunnu siltä lähes yhtään. Elokuvassa hieman kerrotaan Jokerin taustasta, joka on ihan toimiva, muttei mikään erikoinen tarina. Vaikka mielestäni uusi Jared Leton esittämä Jokeri on kehno, niin mieluummin katsoisin hänen versiotaan kuin tätä.
     Elokuvassa nähdään myös Barbaran isä, poliisikomisario Gordon, jonka äänenä kuullaan Ray Wise. Gordonilla on tärkeä rooli Jokerin ilkeässä suunnitelmassa.

Leffan alussa Batgirl ja Batman jahtaavat takaa rikollisia, joita johtaa Paris. Nähtyään Batgirlin, Parisille syntyy pakkomielle häneen ja Paris päättääkin tehdä rikoksia, jotta voisi tavata Batgirlin jälleen. Batman ei kuitenkaan halua Batgirlin tutkivan tapausta, jolloin kaksikolle tulee kinaa. Jossain kohtaa tarina kääntyykin paenneeseen Jokeriin, jota Batman lähtee jäljittämään. Jokerilla on ilkeä juoni, jolla hän haluaa todistaa Batmanille, että kuka tahansa voi langeta pahaksi ja hulluksi. Elokuvan loppupuolella on jo lähes unohtanut alun sekoilun ja lähinnä vain miettii, miten Batgirlin ja Parisin juttu liittyi koko tarinaan? Luultavasti itse päätarinalla ei olisi saanut yli tunnin elokuvaa, jolloin mukaan on pitänyt tunkea ylipitkä prologi.

Ottaen huomioon, että Batman: The Killing Joke kestää vain yli tunnin, se tuntuu oudon tylsältä ja jopa puuduttavalta. Kyseessä on supersankarielokuva, mutta se ei sisällä yhtäkään vauhdikasta toimintakohtausta. Toimintaa on kyllä hieman mukana, muttei kovin vakuuttavaa sellaista. Verisyyttä on mukana, eikä tätä olla lapsille tehty. Muutamat vitsit olivat kyllä ihan hauskoja, mutta ne eivät pelasta lopputulosta. Kaiken kaikkiaan Batman: The Killing Joke on huono elokuva, jota ei jaksaisi toistamiseen kärvistellä läpi - hyvä että sen edes kerran jaksoi katsoa alusta loppuun asti. Lopetus on erittäin tönkkö ja kun lopputekstit alkavat rullata, katsojana miettii lähinnä, että olisi tuon tunnin ja vartin voinut hyödyllisemminkin käyttää.

Lopetusta tönkömpää on animointi. Tyyli toimisi ehkä animaatiosarjassa, jota tehdään pikatuotannolla, mutta elokuvassa tyyli tuntuu vain laiskalta. Kuvissa, joissa hahmo näkyy lantiosta ylöspäin, katsojana kykenee useasti näkemään ettei hahmo oikeasti kävele eteenpäin, vaan hahmo vain tulee lähemmäksi, liikkuen samalla hieman ylös ja alas, jolla huijataan katsojaa kuvittelemaan kävelyliike. Jos tarkkaan katsoo, niin ainoa, mikä tällaisissa tilanteissa liikkuu, on hahmon suu ja ehkä myös silmät. Hahmot ovat elottomia, kuten myös tapahtumapaikat, jotka näyttävät hätäisesti väännetyiltä. Sen lisäksi että tarina on tylsä, myös animointi on tylsän näköistä. Elokuvan on ohjannut Sam Liu, joka on ohjannut muitakin DC-sarjakuviin perustuvia animaatioita, kuten Batman: Year One (2011) ja Justice League: Gods and Monsters (2015). Batman: The Killing Joke ei millään lailla herätä mielenkiintoa katsoa muita DC-animaatioita. Batman: The Dark Knight Returns - Part 1:n (2012) ja Part 2:n (2013) aion kyllä vilkaista, sillä niitä on kehuttu, mutta jos muuten haluan animoitua Lepakkomiestä katsella, niin katson The LEGO Batman Movien uudestaan.

Yhteenveto: Batman: The Killing Joke on tönkösti animoitu ja erikoisen tylsä supersankarielokuva. Elokuvan alkuosiolla ei ole oikeastaan mitään väliä, eikä loppuleffa tunnu kuin sekavilta kohtauksilta. Itse Batman tuntuu oudon etäiseltä, eikä hahmo tunnu yhtään siltä, miltä pitäisi. Lisäksi hahmon maskin korvat näyttävät ihan urpoilta. Vaikka onkin hienoa, että Mark Hamill kuullaan Jokerina, ei häneltä löydy enää samaa otetta hahmosta ja loppujen lopuksi onkin ihan sama kuka häntä esittää. Batmanin ja Batgirlin romanssi on outo ja menneisyyskohdat sekoittavat tarinaa. Vähän yli tunnin elokuvaksi Batman: The Killing Joke tuntuu kestävän todella kauan ja sen aikana ehtii aika käydä pitkäksi useasti. Verta on kyllä hieman normaalia enemmän, mutta se ei auta pelastamaan kokonaisuutta. Lopputuloksena on huono elokuva, jota on vaikea lähteä suosittelemaan kenellekään. Jos on kova Batman-fani, niin voihan Batman: The Killing Joken vilkaista, mutta muuten suosittelisin keksimään muuta katsottavaa. Lopputekstien aikana tulee vielä lyhyt kohtaus, jos kiinnostaa.




Kirjoittanut: Joonatan, 13.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.dvdsreleasedates.com
Batman: The Killing Joke, 2016, Warner Bros. Animation, DC Entertainment

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti