Arvostelu: Apinoiden planeetan synty (Rise of the Planet of the Apes - 2011)

APINOIDEN PLANEETAN SYNTY

RISE OF THE PLANET OF THE APES

Ohjaus: Rupert Wyatt
Pääosissa: James Franco, Andy Serkis, Freida Pinto, John Lithgow, David Oyelowo, Tyler Labine, Brian Cox, Tom Felton, Jamie Harris, Karin Konoval, Terry Notary ja Christopher Gordon
Genre: draama, seikkailu, toiminta
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12

"La Planète des Singes", eli suomeksi "Apinoiden planeetta", on Pierre Boullen tieteiskirja vuodelta 1963. Kirja herätti huomiota Yhdysvalloissa ja sen pohjalta tehtiin elokuva Apinoiden planeetta (Planet of the Apes) vuonna 1968. Elokuva oli menestys ja kriitikot ihastuivat siihen, joten jatkoa tietenkin ilmestyi. Jatko-osia tuli jopa neljä kappaletta, mutta kun sarjan viides osa, Taistelu apinoiden planeetasta (Battle for the Planet of the Apes - 1973) ei saanut hyvää vastaanottoa, ei leffoja tehty enää lisää. Tarinaa kuitenkin jatkettiin televisiosarjalla Planet of the Apes, joka pyöri vuonna 1974. Tämän lisäksi vuonna 1975 ilmestyi animaatiosarja Return to the Planet of the Apes, mutta sen jälkeen ei apinasarjasta kuulunut kovin paljoa mitään, kunnes vuonna 2001 Tim Burton ohjasi uuden version Apinoiden planeetasta, jonka tarkoituksena oli aloittaa sarja alusta. Teos sai kuitenkin heikon vastaanoton, eikä jatkoa ilmestynyt. Kesti jälleen muutama vuosi, kunnes 2006 Rick Jaffa sai idean tarinasta, joka keskittyi apinoihin ja niiden väleihin ihmisten kanssa. Hyvin nopeasti Jaffa tajusi, että hänen ideansa voisi yhdistää Apinoiden planeettaan ja kertoa näin alkutarina koko saagalle. Twentieth Century Fox innostui tarinasta ja leffan teko lähti liikkeelle. Rise of the Planet of the Apes, eli suomalaisittain Apinoiden planeetan synty sai ensi-iltansa elokuussa 2011 ja sekä kriitikot, että tavalliset katsojat pitivät siitä paljon. Itse myös näin elokuvan (syntymäpäivänäni!), kun se ilmestyi ja pidin siitä todella paljon. Olen katsonut sen muutaman kerran uudestaan, viimeksi alle vuosi sitten. Nyt kun leffan aloittama uusi sarja on saamassa jatkoa teoksella Sota apinoiden planeetasta (War for the Planet of the Apes - 2017), oli aika katsoa Apinoiden planeetan synty uudestaan ja arvostella se.

Will Rodman on keksinyt lääkeaineen, jolla uskoo voivansa parantaa Alzheimerin taudin. Lääkettä testataan apinoilla ja yksi apinoista, Caesar päätyy poikasena Willin hoteisiin. Vuosien kuluessa Caesarin älykkyys kehittyy yhä vain enemmän ja hän alkaa miettiä paikkaansa maailmassa, joka näkee hänet pelkkänä vaarallisena eläimenä.

Will Rodmania esittää James Franco, joka ei yleisesti tunnu kovin ihmeelliseltä näyttelijältä, mutta tässä elokuvassa hän suoriutuu roolistaan mainiosti. Will on pitkään työskennellyt projektinsa parissa ja kun hänellä on mahdollisuus jatkaa tutkintaansa ikioman simpanssin kautta, pääsevät hänen aivonsa kunnolla töihin. Williä painaa jatkuvasti huoli eri asioista, muttei halua näyttää sitä muille, joten kaikki näkevät hänet reippaana työntekijänä. Tämä luo hahmoon toimivaa syvyyttä, etenkin kun alkaa miettiä, mitä hän ajattelee eläinkokeista, kun hän itse saa hoidettavaksi simpanssin, jonka huomaa hyvinkin ihmismäiseksi. Franco on jokseenkin uskottava tiedemiehenä, mutta paremmin hän onnistuu ollessaan vain Caesarin isähahmo.
     Itse Caesaria näyttelee Andy Serkis, joka on aivan mieletön roolissaan! Caesar ei ole vain tietokoneella tehty apina, vaan Serkis on esittänyt hahmon kaikki liikkeet ja ilmeet, sekä tehnyt joitain ääntelyjä ja hänen näyttelemisensä pohjalta on luotu digiapina. Leffan aikana ei kuitenkaan koskaan ajattele, etteikö Caesar olisi oikea, sillä niin vakuuttavaa ja täydellistä Serkisin työ on. Serkis on aiemmin työskennellyt samalla tavalla Taru sormusten herrasta -trilogiassa (The Lord of the Rings - 2001-2003) Klonkkuna ja King Kongissa (2005) nimikkohahmona, joten esiintymistapa hänelle on todella tuttua puuhaa. Hahmona Caesar on äärimmäisen mielenkiintoinen. Aluksi hän tuntuu pelkältä apinalta, mutta leffan aikana hän alkaa muistuttaa enemmänkin todella karvaista ihmistä. Kuitenkin Caesarin alkaessa pohtia, kuka hän oikeasti on, alkaa apinapuoli nousta enemmän esille. Vaikkei Caesar puhu (jos nyt viittomakieltä ei laske mukaan), koko hänen ajatusmaailmansa välittyy kunnolla katsojille, jolloin on täysin perillä, miksi hän tekee eri asioita. Caesarin upeasti luotujen tunteiden ansiosta hän ei ole vain apina, vaan kunnon hahmo muiden joukossa.

Alzheimerin taudin parantaminen on Willille äärettömän tärkeää, sillä hänen isänsä (John Lithgow) sairastaa sitä. Tämä tuo oivallisen lisän Willin hahmoon ja tämän takia hänen tekonsa ovat kaiken aikaa ymmärrettäviä, minkä lisäksi katsojana haluaa nähdä Willin onnistuvan. Charles-isä ei ole onneksi pelkkä potilashahmo, vaan hänestä on tehty tyyppi, josta näkyy oikeita tunteita; rakkautta poikaansa ja perheen uutta tulokasta kohtaan. Lithgow on erittäin sympaattinen roolissaan, jolloin hänestä alkaa välittämään hyvinkin nopeasti.
     Freida Pinto esittää Willin tyttöystävä Carolinea, joka työskentelee eläinlääkärinä. Valitettavasti alun lyhyttä kohtausta lukuunottamatta hänen ammattinsa ei nouse esille, eikä häneen luoda muuta lisäsisältöä. Caroline on Willin tukena ja leikkii innoissaan Caesarin kanssa, mutta siihen se jää. Hahmo roikkuu poikaystävänsä mukana ja heittää välillä osuvia tai fiksuja repliikkejä, mutta muuten Carolinella ei ole mitään merkitystä tarinan etenemisen kannalta.
     Elokuvassa nähdään myös David Oyelowo Willin pomona herra Jacobsina, Tyler Labine Willin työkaveri Franklinina, Brian Cox tunteettomana eläinsuojan omistajana, Tom Felton suojan inhottavana työntekijä Landonina, Jamie Harris suojan kivana työntekijä Rodneyna ja David Hewlett Willin naapurina, joka ei voi sietää Caesaria. Muuten sivunäyttelijät hoitavat hommansa toimivasti, etenkin Oyelowo varakkaana yhtiön johtajana, joka ei tosin ymmärrä apinoista mitään, mutta Harry Potterista (2001-2011) tuttu Tom Felton vetää aika heikon Draco Malfoy -kopion, mikä on erikoista, sillä hän esitti kymmenen vuotta kyseistä hahmoa ja näytti osaavansa Pottereissa.

Caesarin lisäksi leffassa esiintyy myös muitakin apinoita. Koba (Christopher Gordon) on häijynnäköinen simpanssi, joka on viettänyt elämänsä laboratorioissa tutkittavana ja nopeasti huomaa, ettei Koba ole pitänyt elämästään yhtään. Maurice (Karin Konoval) on suloinen iso oranki, joka ottaa rennosti ja seurailee tilanteita taustalla. Rocket (Terry Notary) on eläinsuojan apinoiden johtaja. Buck (Richard Ridings) on suurikokoinen gorilla, jota muut apinat pelkäävät. Muutkin apinahahmot on toteutettu samalla tavalla kuin Caesar ja jokaista esittää joku henkilö. Näin muidenkin apinoiden tunteet nousevat hienosti esille ja vaikka he eivät puhu muuten kuin omilla ääntelyillään, katsojana on silti täysin perillä heidän mietteistään.

Apinoiden planeetan synty ei ole kovin tavallinen ison budjetin tehoste-elokuva. Vaikka rahaa on selvästi mennyt apinoiden luomiseen ja suureen loppuhuipennukseen, on kyseessä lähinnä draamateos, jossa käsitellään hahmojen tunteita ja ajatuksia, sekä pohdiskellaan, millaista olisi olla, kun ei apinana kuulu ihmisten joukkoon, mutta todella älykkäänä apinana ei kuulu edes omiensa pariin? Tarina kertoo siitä, millaista on, kun lähellä on henkilöitä, jotka rakastavat sinua, mutta olet silti hylkiö ja miten sellainen vaikuttaa sinuun. Caesarin matka on kerrottu hienosti ja rauhallisesti, jolloin hänen kasvava vihansa tuntuu oikeasti ymmärrettävältä. Aluksi teos tuntuu kertovan Willistä, vaikkakin Caesar on vahvasti läsnä, mutta jossain kohtaa tarina uskaltaa vaihtaa päähenkilöksi apinan, joka ei sano mitään. Yksi suuri ero perinteisiin megaleffoihin on se, että mukana on useita kohtauksia, joissa ei puhuta ollenkaan, vaan asioita näytetään ja katsojien annetaan päätellä, mitä on tapahtumassa. Tämä on iso riski ja on olemassa monia, jotka eivät näistä dialogittomista kohtauksista pidä, mutta minusta on upeaa, että riski on otettu. Hieman kuitenkin harmittaa, että asioiden näyttäminen kertomisen sijaan ei päde läpi leffan ja mukana on muutamia kohtia, joissa Willin ääni selittää asioita katsojille, jotka voisi ihan hyvin nähdä kuvinakin. Onneksi nämä repliikit eivät vie makua kokonaisuudesta kuin vain hieman, jolloin teoksesta nauttii kunnolla tällaisenaankin.

Mukana on tosiaan iso finaali, jota kohti tarina kaiken aikaa vie katsojia, mutta sen lisäksi toimintaa ei erityisemmin ole mukana. Tarina kulkeekin rauhallisesti eteenpäin, vaikka rytmi nopeutuu hieman, mitä pidemmälle päästään, jolloin jännitekin kasvaa. On todella mahtavaa, että elokuva saa katsojan hämilleen siitä, kumpaa lajia pitäisi kannustaa voittoon. Tavallaan haluaisi olla ihmisten puolella, sillä alkuperäisessä tarinassa haluaa nähdä ihmisen päihittävän apinoiden perustaman sivilisaation, mutta tällä kertaa apinoihin on saatu niin paljon tunnetta, että he muuttuvat enemmän ihmisiksi kuin ihmiset ja haluaa nähdä tarinan vievän apinat voittoon. Elokuvan nimi ei ole kovin salaileva ja monet tietävät alkuperäisen Apinoiden planeetan, jolloin loppuratkaisu ei tule minään yllätyksenä. Kuitenkin teos saa pidettyä katsojan mielenkiinnon yllä täysillä, jolloin ei edes haittaa, että lopputuloksen tietää etukäteen. Alkuperäisen teoksen faneille on luvassa paljon viittauksia, joista monet voivat riemastua. Itse en ole alkuperäistä nähnyt, mutta tiedän monia juttuja, mitä siinä tapahtuu. Tim Burtonin Apinoiden planeetan olen nähnyt ja olenkin kiitollinen, että saimme tämän sarjan sen sijaan, että Burtonin tarinaa olisi jatkettu.

Vaikka Apinoiden planeetan synty on jo tällaisenaan erittäin hyvä teos, on tarinaan laitettu mukaan sivujuoni koskien Willin kehittelemää ALZ-113 -lääkettä, joka tuntuu aluksi aika pieneltä jutulta, mutta lopputekstien kohdalla tajuaa viimeistään, että tämä sivujuoni olikin erittäin tärkeä. Leffan aikana kannattaakin keskittyä kunnolla, sillä muuten voi olla, ettei huomaa tärkeää hetkeä, joka pohjustaa seuraavan elokuvan lähtökohtia. Sivujuoni on kirjoitettu mukaan erinomaisesti ja se nostaa leffan laatua hieman, jolloin kyseessä on loistava teos.

Elokuvan ohjauksesta vastaa aika tuntematon Rupert Wyatt, joka oli tätä ennen ohjannut vain elokuvan The Escapist (2008). Wyatt kuitenkin osoittaa taitonsa erinomaisesti ja hän on saanut mukaan hienon tunnelman, jolloin haluaisi nähdä lisää hänen teoksiaan. Käsikirjoituksesta vastaavat idean isä Rick Jaffa ja hänen vaimonsa Amanda Silver, jotka ovat kynäilleet loistokkaan tarinan. Kaksikko olisi kuitenkin voinut poistaa muutamia tarpeettomia repliikkejä tai ne olisi voinut älytä poistaa leikkausvaiheessa. Muuten leikkaus on erittäin hyvää, kuten myös kuvaus. Lavasteet ovat mainiot, etenkin eläinsuojassa. Visuaalisesti Apinoiden planeetan synty on aivan tajuttoman hieno! Vain muutamissa kuvissa apinat näyttävät digitaalisilta, mutta muuten on vaikea uskoa, että kyseessä on ihmisnäyttelijä, jota on muokattu tietokoneella. Apinat ovat uskomattoman aidon näköisiä, jolloin niiden olemassaolon uskoo ja jotkut voivat ehkä ihmetellä, miten apinat saatiin koulutettua noin hyvin. Ääniefektit ovat erinomaisia, minkä lisäksi säveltäjä Patrick Doyle on tehnyt todella mainiota työtä musiikkien kanssa. Elokuvan musiikilliset pääteemat ovat jopa kauniita.

Blu-rayn kuvanlaatu on todella mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on trailereita, poistettuja kohtauksia, kuvagallerioita, sarjan historiasta lyhyesti kertova Mythology of the Apes, elokuvan teosta kertovat pätkät A New Generation of Apes ja Breaking Motion Capture Boundaries, musiikista kertova Composing the Score with Patrick Doyle, apinoista kertova kolmiosainen The Great Apes ja Andy Serkisin roolityöstä Caesarina kertova The Genius of Andy Serkis. Katsottavaa on yhteensä noin puoleksitoista tunniksi.

Yhteenveto: Apinoiden planeetan synty on aivan mahtava elokuva. Tarinankerronta on rauhallista ja jännitettä kasvatetaan hienosti, jolloin loppuhuipennus on erittäin pysäyttävä. Mukaan on myös saatu todella mainio sivujuoni, joka on loppujen lopuksi hyvinkin tärkeä seuraavien osien kannalta. Apinoihin on saatu kunnolla mukaan tunteita, jolloin heistä välittää ja heitä kannustaa. Andy Serkis on täydellinen Caesarina, eikä kukaan muu voisi suoriutua roolista yhtä loistokkaasti kuin hän. Muutkin näyttelijät ovat pääasiassa hyviä, vaikka Tom Felton onkin aika rasittava ilkeänä nuorena. Mukana on useita kohtia, joissa ei puhuta mitään ja näin katsojat saavat päätellä asioita itse, mikä on erinomaista. Valitettavasti mukaan on lisätty tarpeettomia repliikkejä toisiin kohtauksiin, joita elokuva ei tarvitse onnistuakseen. Visuaalisesti teos on äärimmäisen näyttävä ja muutamia kuvia lukuun ottamatta apinat näyttävät täysin aidoilta. Tekninen toteutus on muutenkin onnistunut. Alkuperäisten elokuvien fanien kannattaa katsoa Apinoiden planeetan synty, sillä sen lisäksi, että se on erinomainen elokuva, mukana on paljon viittauksia alkuperäiseen teokseen, sekä se aloittaa kertomuksen siitä, miten päästään siihen vaiheeseen saagaa, että alkuperäinen elokuva tapahtuu. Muutenkin suosittelen katsomaan leffan, vaikka epäilisitte sen toimivuutta, kun kyseessä on syntytarina vanhalle klassikolle. Myös ne, jotka eivät isoista tehostepätkistä välitä, voivat kokea tästä riemua, sillä kyseessä on erilainen ja syvällinen teos. Lopputekstien alussa nähdään vielä lyhyt kohtaus, joka todella kannattaa katsoa, sillä se pohjustaa sarjan seuraavaa osaa, Apinoiden planeetan vallankumous (Dawn of the Planet of the Apes - 2014).

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.6.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste flickfeast.co.uk
Rise of the Planet of the Apes, 2011, Twentieth Century Fox Film Corporation, Dune Entertainment, Chernin Entertainment, Ingenious Media, Big Screen Productions, Ingenious Film Partners, Dune Entertainment III