WAR FOR THE PLANET OF THE APES (2017)
SOTA APINOIDEN PLANEETASTA
Ohjaus: Matt Reeves
Pääosissa: Andy Serkis, Woody Harrelson, Karin Konoval, Terry Notary, Michael Adamthwaite, Amiah Miller, Steve Zahn, Ty Olsson, Gabriel Chavarria, Max Lloyd-Jones ja Devyn Dalton
Genre: draama, jännitys
Kesto: 2 tuntia 20 minuuttia
Ikäraja: 12
Pierre Boullen "La Planète des Singes" -kirjaan perustuva elokuva Planet of the Apes (1968) oli kriitikoiden ylistämä menestys, joka sai neljä jatko-osaa. Sarjan viides osa, Battle for the Planet of the Apes (1973) ei kuitenkaan ollut enää kovin pidetty, jolloin sarja jäi kesken. Tarinaa jatkettiin hieman parilla televisiosarjalla, mutta lopulta koko homma päätettiin aloittaa alusta. Tim Burtonin ohjaama Planet of the Apes ilmestyi vuonna 2001, mutta sekin sai heikon vastaanoton, jolloin uusintaversio sarjasta ei lähtenyt käyntiin. Lopulta vuonna 2011 ilmestyi alkuperäisiä elokuvia aiemmin tapahtuva Rise of the Planet of the Apes, jossa nähtiin, miten koko homma lähti liikkeelle. Elokuva oli hitti ja kriitikot pitivät siitä, joten jatkoa oli luvassa. Dawn of the Planet of the Apes (2014) oli jälleen menestys ja kriitikot ylistivät sitä. Hyvin nopeasti paljastettiinkin, että sarja saisi vielä kolmannenkin osan. Itse pidän näistä kahdesta 2010-luvulla ilmestyneistä Apinoiden planeetta -elokuvista erittäin paljon. Ne ovat mielestäni aivan mahtavia, joten ei ole ihme, että olen kesästä 2014 asti odottanut sarjan kolmatta osaa. War for the Planet of the Apes, eli suomeksi Sota apinoiden planeetasta kuuluu minun listallani niihin elokuviin tältä vuodelta, joiden ilmestymistä en malttanut odottaa lainkaan. Hieman minua kuitenkin pelotti, olisiko leffa nimensä mukaisesti liian toiminnallinen ja katoisiko sarjasta tietty taiteellisuus? Minua huojensi äärimmäisen paljon, kun huomasin ensimmäiset arviot teoksesta, jotka ylistivät sitä yhdeksi vuoden parhaista, enkä olisi halunnut odottaa enää yhtään. Meninkin tyttöystäväni kanssa ensi-ilta-aamuna katsomaan War for the Planet of the Apesin, toivoen, etteivät korkeat odotukseni tuottaisi minulle pettymystä.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Rise of the Planet of the Apes ja Dawn of the Planet of the Apes!
Julman ihmisiä johtavan everstin hyökätessä apinoiden kimppuun, Caesar lähtee kostoreissulle vanhojen ystäviensä ja uusien tuttavuuksien kanssa.
Andy Serkis nähdään jälleen Caesarina, apinayhteiskunnan johtohahmona. Serkis osoittaa taas kerran, ettei kukaan pysty samaan kuin hän ja suoriutuu osastaan todella vaikuttavasti. Caesar on muuttunut synkemmäksi, eikä pidä ihmisistä enää. Viha on alkanut ottaa valtaa hänestä, minkä näkee useasti läpi elokuvan. Hahmosta ei kuitenkaan löydy samaa voimaa kuin edellisissä osissa, sillä hänen puheensa on alkanut muuttua normaalimmaksi, jolloin jokainen sana ei ole tarkkaan mietitty ja vahva, kuten edellisessä elokuvassa. Caesarin repliikkejä olisi pitänyt vähentää paljon, sillä vaikka elokuva vie sarjaa jälleen lähemmäs alkuperäistä tarinaa, jossa apinat puhuvat normaalisti, tässä liiallinen höpiseminen kuitenkin syö uskottavuutta.
Caesarin lisäksi elokuvassa nähdään muitakin tuttuja apinahahmoja. Oranki Maurice (Karin Konoval) on Caesarin uskollinen ja sympaattinen ystävä. Rocket (Terry Notary) seuraisi johtajaansa maailman ääriin asti. Caesarin vaimo Cornelia (Judy Greer) jää taas todella etäiseksi, mutta niin jää myös hänen poikansa Blue Eyes (Max Lloyd-Jones). Sen sijaan Dawn of the Planet of the Apesissa syntynyt Cornelius (Devyn Dalton) on isommassa roolissa.
Uusina apinoina nähdään mm. gorilla Luca (Michael Adamthwaite), takinkääntäjä Red (Ty Olsson), simpanssinaaras Lake (Sara Canning) ja pitkään yksin elänyt Tuhma Apina (Steve Zahn). Tuhma Apina on aikamoinen hölöttäjä, mikä tekee hänestä humoristisemman hahmon. Valitettavasti hahmo ei ole kovin hauska, eikä hän täysin sovi mukaan muuhun kokonaisuuteen. Paikoitellen Tuhma Apina on jopa hieman ärsyttävä.
Elokuvan pahis on tosiaan eversti, jota näyttelee Woody Harrelson. Everstin olisi tarkoitus olla uhkaava ja vaarallinen antagonisti, mutta siihen Harrelson ei valitettavasti pääse. Hän ei ole uhkaava, eikä tunnu vaaralliselta, mikä on hieman pettymys. Vain seistessään hiljaa paikoillaan aurinkolasit päässään, hänestä löytyy johtajahenkeä, mutta se menee kaiken aikaa rikki, sillä ei hän tietenkään ole hiljaa muuta kuin lyhyitä hetkiä kerrallaan.
Muita ihmishahmoja elokuvassa ovat Gabriel Chavarrian esittämä sotilas Preacher ja Amiah Millerin näyttelemä mykkä tyttö, jonka alkuperäisen leffasarjan fanit tunnistavat nopeasti tärkeäksi hahmoksi vanhoissa Apinoiden planeetoissa. Valitettavasti Millerin hahmo tuntuu vain todella hyödyttömältä lapselta, joka roikkuu Caesarin joukon mukana ilman, että tekee mitään tärkeää elokuvan aikana.
War for the Planet of the Apes jatkaa tarinaa pari vuotta siitä, mihin Dawn of the Planet of the Apes päättyi. Ihmiset ja apinat ovat ajautuneet kunnon sotaan keskenään. Caesarin johtamat apinat ovat päätyneet piileskelemään metsän siimekseen. Jotkut apinat ovat peloissaan vaihtaneet ihmisten puolelle, sillä uskovat, etteivät apinat voi mitenkään voittaa taistelua. Elokuvan lähtökohdat ovat äärimmäisen mielenkiintoiset ja heti alkuun pääsee kokemaan pienen taistelukohtauksen, joka rakentaa hienosti leffan tunnelmaa. Sarja on jälleen kulkenut synkempään ja vakavampaan suuntaan, mikä toimii. Caesarin kostoretki pohjustetaan mainiosti ja on huikeaa, miten tekijät ovat uskaltaneet säilyttää aiemmista osista tutun tyylin. Tämäkin filmi kulkee rauhallisesti eteenpäin, eikä siitä löydy perinteisiä piirteitä, joita isot tehosteleffat sisältävät. Mukana on useita kohtia, joissa apinat viittovat toisilleen ja lähinnä vain murahtelevat (vaikkakin Caesar vastaa lähes kaikkeen ääneen), jolloin ei voi muuta kuin ihailla tekijöiden rohkeutta tehdä jotain erilaista. Rauhalliset kohdat ovat kiehtovia ja ne luovat tunnelmaa oivallisesti. Niitä pääsee kokemaan Caesarin ja hänen tovereidensa matkan aikana, mikä on paras osuus elokuvassa. Samalla voi nähdä, millaiseksi maailma on muuttunut. Leffassa päästään näkemään uusia maisemia, mikä on mukavaa, sillä edelliset osat tapahtuivat lähinnä San Franciscossa ja sen läheisessä metsässä. Sen lisäksi elokuva tapahtuu talvella; lumiset maisemat ovat todella kauniita. War for the Planet of the Apes onkin useassa kohtaa kaunis elokuva, vaikka mukana on useita karuja kohtia, kuten rastiinnaulittuja apinoita.
Valitettavasti kun tarina päätyy ihmisten tukikohtaan, jossa vangit laitetaan rakentamaan ihmisille muuria, elokuvan taso alkaa heikentyä. Apinat nähtiin vangittuina jo Rise of the Planet of the Apesissa, minkä lisäksi taustalla kulkeva sivujuoni sairaudesta saa tämän teoksen pikkuhiljaa muistuttamaan liikaa sarjan aloitusosaa. Caesar on jo kertaalleen johtanut apinat vapauteen, joten sitä ei tarvitsisi kokea enää uudestaan. Tukikohtaosuus vie myös todella pitkän ajan elokuvasta, jolloin se käy välillä hieman tylsäksi. Loppuhuipennukseen on yritetty saada sotaista henkeä, mutta leffan nimeä vastaavaa kunnollista sotimista ei elokuva kuitenkaan koskaan tarjoa. Jännitystä leffassa osataan luoda, mutta harmillisesti se ei täysin johda mihinkään hienoon. Finaali ei ole erityisen kiehtova ja elokuvan lopun pystyy arvaamaan etukäteen. Lopetus on ideana erinomainen, mutta se on toteutettu aika laiskasti, jolloin lopuksi filmi jättää aika tyhjän olon, kun sen olisi pitänyt olla upea kokemus. Kokonaisuudesta löytyy useita kohtia, joissa tunnelmaa ei olla osattu luoda kunnolla ja muutamia kohtia, jotka ratkeavat liian helposti tai eivät johda mihinkään. Esimerkiksi yhdessä kohtaa eräs tunneli alkaa täyttyä vedestä, mutta sillä ei olekaan lopuksi mitään väliä, eikä se luo mitään vaaratilannetta kenellekään. Vaikka rauhallisuus onkin mielestäni oikea päätös, se menee paikoitellen liiallisuuksiin. Lähes kahden ja puolen tunnin kesto on tälle siis liian pitkä. Loppujen lopuksi elokuva tuntuu vain pohjustavan tulevia tapahtumia ja on enemmän väliosa kuin kunnon jatko-osa. On War for the Planet of the Apes hyvä, muttei mitenkään ihmeellinen ja se voi helposti tuottaa pettymyksen kahden mahtavan elokuvan jälkeen.
Filmin on ohjannut Dawn of the Planet of the Apesin tapaan Matt Reeves, joka on tällä kertaa toiminut myös käsikirjoittajana. Reevesin olisi pitänyt keskittyä täysillä ohjaamiseen ja jättää kirjoittaminen Rick Jaffalle ja Amanda Silverille, jotka kirjoittivat edellisetkin teokset. Kaksikko olisi saanut varmasti aikaiseksi paremman huipennuksen tälle trilogialle, josta voi kuitenkin jatkaa alkuperäiseen Planet of the Apesiin. Alkuperäisiin elokuviin onkin mukana viittauksia, joista fanit voivat ilahtua. Leikkauksessa olisi voinut tosin tehdä pientä tiivistämistä, mutta muuten visuaalinen ilme on mielettömän upea! War for the Planet of the Apes on kuvattu erittäin hyvin ja leffan efektit ovat tietty erinomaiset. Apinat näyttävät uskomattoman hienosti toteutetuilta ja katsojalle tuottaa jälleen vaikeuksia uskoa, että apinoita esittivät ihmiset. Ääniefektit ovat myös mainiot, mutta valitettavasti säveltäjä Michael Giacchino ei ole päästänyt luovuuttaan kunnolla esille musiikkien kanssa.
Yhteenveto: War for the Planet of the Apes on hyvä elokuva, muttei pääse yhtä loistokkaalle tasolle kuin edeltäjänsä. Leffan lähtökohdat ovat erinomaiset, mutta teos ei valitettavasti hyödynnä niitä tarpeeksi. Mukana onkin kohtia, jotka eivät johda mihinkään, eivätkä tunnu oikein miltään. Rauhallinen lähestymistapa on toimiva, mutta muutamat hetket tuntuvat hieman tylsiltä. Kohtauksia, joissa apinat keskustelevat viittomalla toisilleen, on erittäin kiehtovaa seurata, miksi onkin harmi, että Caesar puhuu paljon enemmän kuin ennen. Hahmosta löytyy oikeaa johtajahenkeä, muttei täysin samaa voimaa. Maurice on tuttu vanha symppis, mutta uudet hahmot jättävät aika kylmäksi. Mukana kulkeva tyttö ei tee mitään, Tuhma Apina on jokseenkin ärsyttävä ja eversti ei toimi Woody Harrelsonin takia. Elokuvan viimeinen tunti ei ole kovin innostava ja loppuhuipennus ei tunnu kunnolla miltään. Tämän pitäisi olla yhden tarinan päätös, mutta se tuntuu silti vain väliosalta. Ohjaaja Matt Reeves ei nyt osunut napakymppiin ja monessa kohtaa tuntuu siltä, ettei hän edes tähdännyt kunnolla. Tämä olisi varmasti parempi ja ennen kaikkea kokonaisempi teos Jaffan ja Silverin käsikirjoittamana. Odotan silti innolla, mitä Reeves aikoo tehdä The Batmanin kanssa... Visuaalisesti teos on kuitenkin upea ja kaunis. Vaikka kokonaisuus ei ollut sitä mitä toivoin, suosittelen silti katsomaan War for the Planet of the Apesin, jos pidit edeltäjistä tai jos fanitat alkuperäisiä osia. Se voi tuottaa pettymyksen, mutta voitte myös pitää sitä sarjan parhaimpana kuten jotkut. Tästä sarjaa aiotaan jatkaa uuteen suuntaan, joka johtaisi vihdoin alkuperäiseen tarinaan, mutta itse toivoisin, että tämän jälkeen seuraava olisi juurikin alkuperäinen vuoden 1968 Planet of the Apes, eikä uusia osia enää tehtäisi. Vanhojen Apinoiden planeetta -elokuvien arvostelut ovatkin tiedossa joskus myöhemmin...
Kirjoittanut: Joonatan, 12.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.reddit.com
War for the Planet of the Apes, 2017, Chernin Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti