torstai 2. marraskuuta 2017

Arvostelu: The Killing of a Sacred Deer (2017)

THE KILLING OF A SACRED DEER (2017)



Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Pääosissa: Colin Farrell, Barry Keoghan, Nicole Kidman, Raffey Cassidy, Sunny Suljic, Bill Camp ja Alicia Silverstone
Genre: trilleri
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Ikäraja: 16

The Killing of a Sacred Deer on niitä elokuvia, jotka löysin selatessani tulevia ensi-iltoja. Se herätti välittömästi huomioni näyttelijöidensä ansiosta ja kun huomasin, että sen oli ohjannut Yorgos Lanthimos, eli The Lobsterin (2015) ohjaaja, ajattelin, että kyseessä voisi olla jotain todella erikoista. Halusin siis tietysti mennä katsomaan sen. Kiinnostustani kasvatti voimakkaasti se, kun luin, että filmiä tähdittävä Colin Farrell oli sanonut haastattelussa, että käsikirjoituksen lukeminen sai hänet voimaan pahoin. Suurella mielenkiinnolla lähdinkin katsomaan The Killing of a Sacred Deeriä sen lehdistönäytökseen (tosin vasta viimeiseen niistä), jotta tietäisin, millainen elokuva on kyseessä. Ja jösses, millaisesta elokuvasta onkaan kyse!

Erikoinen nuorimies Martin alkaa voimakkaasti häiritsemään sydäntautilääkäri Stevenin perhettä.

Elokuvan pääroolissa Steveninä nähdään tosiaan Colin Farrell, joka näytteli The Lobsterinkin pääosassa. Tässä hän osoittaa, että Farrell-Lanthimos -yhdistelmä todella toimii ja saa katsojan haluamaan lisää teoksia kaksikolta. The Lobsterin tavoin myös The Killing of a Sacred Deerissä näytteleminen on hieman tönkköä, mutta se on tarkoituksellisesti tehty niin, jolloin outo elottomuus muuttuu hienoksi tyyliksi. Farrell hoitaa tällaisen esiintymisen parhaiten elokuvassa ja hän tuo taidokkaasti esille, kuinka äärimmäisen vaikea tilanne vaikuttaa Steveniin. Parissa kohtaa Farrell on jopa aivan mahtava, kun hän pääsee todella heittäytymään.
     Stevenin perheeseen kuuluvat hänen vaimonsa Anna (Nicole Kidman), sekä heidän tyttärensä Kim (Raffey Cassidy) ja poikansa Bob (Sunny Suljic). Kidman ei ole mielestäni kovin ihmeellinen näyttelijä, mutta tänä vuonna hän on onnistunut yllättävän hyvin; The Beguiledissa (2017) hän oli oikein mainio ja niin hän on myös tässä. Kidman ja Farrell näyttelivät yhdessä myös siinä filmissä, joten ehkä he tarvitsevat toisiaan, jotta Kidman pääsee näyttämään taitonsa. Cassidylta ja Suljicilta "tönkkö" näytteleminen ei paikoitellen ihan täysin luonnistu, etenkään Suljicilta, joka on todella nuori. Cassidylla on kuitenkin selkeitä hyviä hetkiä ja hänen Kim-hahmolleen on annettu paljon enemmän tekemistä kuin Bobille.
     Kummallisen Martinin roolissa nähdään Dunkirkistä (2017) tuttu Barry Keoghan. On hassua, että ennen tätä vuotta en ollut kuullutkaan Keoghanista ja yhtäkkiä näen hänet samana vuonna kahdessa elokuvassa, jotka nousevat vuoden parhaimmistoon. Tässä Keoghan on kuitenkin parempi kuin Dunkirkissä, sillä siinä hän jäi monen muun asian varjoon, kun taas tässä hän pääsee todella selkeästi esille. Keoghan on erinomainen valinta oudoksi Martiniksi kaikin puolin. Hänen puheensa on hieman erikoista ja välillä oudon lapsellista. Eleidensä puolesta Martin vaikuttaa vähän väliä siltä, että hänellä olisi epämukava olla, jolloin hänen täytyy liikkua paljon löytääkseen mukavan asennon. Yhteisissä kohtauksissaan Farrellin kanssa Keoghan ei todellakaan jää varjoon, vaan he ovat kummatkin erittäin mainioita.
     Elokuvassa nähdään myös Bill Camp Stevenin työkaveri Matthew'na ja Batman & Robinista (1997) tuttu Alicia Silverstone todella pienessä roolissa Martinin äitinä.

The Killing of a Sacred Deer muistuttaa hyvin paljon The Lobsteria. Sen lisäksi, että näytteleminen on hieman elotonta, eivätkä ihmisten liikkeet ole paikoitellen lainkaan luontevia, ovat repliikit todella kummallisia. Elokuvassa puhutaan todella erikoisia asioita täysin pokkana kuin sellaiset keskustelut olisivat täysin normaaleja. Yhdessä kohtaa Bob esimerkiksi kysyy Martinilta, voisiko tämä näyttää hänelle kainalokarvansa, joka ei lainkaan kyseenalaista pyyntöä, vaan nostaa vain paitaansa ja esittelee kainaloaan pojalle. Tai eräässä kohtauksessa Martinilta ja Annalta kysytään, mitä heidän lapsilleen kuuluu ja he vastaavat, että Bob haluaisi soittaa pianoa ja Kimin kuukautiset ovat vihdoin alkaneet. Molemmat ovat tietty täysin normaaleja asioita, mutta se miten asiat sanotaan, on todella erikoista ja hieman vaivaannuttavaa. Toisen lapsen tieto on paljon yksityisempi asia, mutta se kerrotaan täysin samalla tavalla. Elokuvan tarina itsessään ei ole ihan yhtä erikoinen ja outo kuin The Lobsterissa, mutta mukaan mahtuu silti paljon kummallisuuksia, jotka saavat katsojan ihmettelemään, mitä he alkoivat juuri katsomaan? Ihan oikeasti, ensimmäinen asia, mitä sanoin elokuvan päätyttyä oli: "Mitä helvettiä minä juuri katsoin?"

Elokuvassa on todella voimakas tunnelma, jolloin on ihme, jos joku katsojista ei kokisi oloaan epämiellyttäväksi kertaakaan sen aikana. Filmi on paikoitellen erittäin kieroutunut ja jopa niin sairas, etten yhtään ihmettele, jos Colin Farrell oikeasti voi pahoin käsikirjoitusta lukiessaan. Elokuvalla on munaa luoda hetkiä, jotka ovat todella kipeitä ja se vain heittää ne katsojille, joille voi tuottaa vaikeuksia käsitellä näkemäänsä. Aivan varmasti tulee olemaan niitä, jotka inhoavat leffaa sen takia, miten kuvottavia juttuja se sisältää, mutta uskon, että monet minun lisäkseni arvostavat teoksen rohkeutta ja voimakkuutta. Elokuva sisältääkin todella voimakkaan upeita hetkiä, jotka saivat minut herkistymään. Jo sen ENSIMMÄINEN kuva oli niin voimakkaasti toteutettu, että aloin melkein itkemään. Ja minä en lähes koskaan itke elokuvien aikana, enkä muutenkaan. Niin tajuttoman voimakas aloitus filmillä oli! Muutamassa kohtaa kerronta hieman laahaa, mutta se ei loppujen lopuksi jää mieleen, sillä elokuva herättää niin paljon muita ajatuksia. Leffa voisi helposti olla sellaista väkisin väännettyä tekotaidetta, jota inhoan, mutta siitä on onnistuttu luomaan oikeasti hieno, erinomainen, loistava, kiero, hämmästyttävä ja sairas taideteos. The Killing of a Sacred Deer on niin väärällä tavalla oikein ja niin oikealla tavalla väärin, että se nousee selvästi vuoden parhaimmistoon ja todellakin suosittelen katsomaan sen!

Jos se ei tullut jo The Lobsterin aikana selväksi, niin nyt se on varmaa: ohjaaja Yorgos Lanthimoksen päässä on jotain todella isosti vialla. En millään usko, että täysin tervejärkinen henkilö pystyisi luomaan jotain tällaista. Lanthimos siinä kuitenkin onnistuu ja osoittaa, ettei hänen elokuviaan kannata jättää väliin tulevaisuudessa. The Lobsterin tavoin hän on kirjoittanut tämänkin leffan yhdessä Efthymis Filippoun kanssa. Kaksikko onnistuu todella hyvin ja etenkin heidän kirjoittamansa repliikit ovat aivan mahtavia. Elokuva on kuvattu erittäin tyylitellysti, eikä siinä ole normaaleja kuvia montaa. Useat kuvat on otettu erikoisista kulmista ja niiden sommittelu on hieman kummallista, mutta se vain vahvistaa leffan aiheuttamaa tunnelmaa siitä, että nyt jokin on (hyvällä tavalla) pahasti vialla. Leikkaus on taidokasta, vaikka ihan pientä tiivistämistä olisi voinut tehdä. Äänimaailma on kelvosti toteutettu. Elokuvassa ei kuulla paljoa musiikkia, mutta silloin kun niin tapahtuu, on musiikki todella pahaenteistä ja osuvan ahdistavaa.

Yhteenveto: The Killing of a Sacred Deer on erittäin häiriintynyt, mutta silti erinomainen elokuva, joka nousee yllättäen vuoden parhaimmistoon! Ohjaaja Yorgos Lanthimos on saanut aikaan jotain todella erityistä ja aika sairasta, jonka voimakkuutta on vaikea olla ihailematta. Jo aloituskuva on aivan mielettömän upea! Kokonaisuudesta löytyy kyllä pienesti laahavat hetkensä, mutta pääasiassa elokuva on loistavan onnistunut ja uskaltaa näyttää erikoisia asioita noin vain. "Tönkkö" näytteleminen ja oudot repliikit muuttuvat täysin luonteviksi erittäin hyvien näyttelijöiden ansiosta. Colin Farrell sopii täydellisesti Lanthimoksen filmeihin, eikä Nicole Kidmankaan ole kehno. Barry Keoghan osoittaa, että hänestä voisi vielä tulla jotain isompaa. Filmin tunnelma on mahtavasti luotu jo pelkästään kuvauksella ja musiikilla. Elokuva herättää paljon ajatuksia ja hämmennystä siitä, mitä tuli juuri nähtyä. Suosittelen katsomaan The Killing of a Sacred Deerin, sillä se yllätti minut täysin upeudellaan. Jos piditte The Lobsterin kummallisesta tyylistä, niin tämä toimii myös. En usko, että kovin moni näkee tätä filmiä, sillä en usko monen edes tietävän tästä, mutta toivon todella, että edes joku kiinnostuisi arvosteluni takia The Killing of a Sacred Deeristä ja kävisi katsomassa sen!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
The Killing of a Sacred Deer, 2017, Element Pictures, A24, Film4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti