Vuoden 2016 parhaimmat ja huonoimmat elokuvat

VUODEN 2016 PARHAIMMAT JA HUONOIMMAT ELOKUVAT

...sekä yllätykset, pettymykset, unohdettavimmat, yliarvostetut ja aliarvostetut...

Vuosi 2016 on tullut päätökseensä, mikä tarkoittaa myös elokuvavuoden 2016 päättymistä. Tai no, ei ihan... jotkut tämän vuoden elokuvathan tulevat Suomessa teattereihin vasta ensi vuoden puolella, kuten Matt Damonin hirviörymistely The Great Wall (2016), ylistetty musikaali La La Land (2016), Walt Disneyn uusi animaatio Moana (2016), sekä NASA:n naisista kertova Hidden Figures (2016). Osan niistä olen kuitenkin jo ehtinyt nähdä lehdistönäytöksissä, mutta lisäilen niistä mielipiteet vasta myöhemmin. Nythän on siis aika käydä läpi minun mielipiteeni tästä elokuvavuodesta ja listata omat suosikkini, inhokkini ja sitten ne muut... En tietenkään ole nähnyt kaikkia vuoden 2016 elokuvia, joten jos listoilta puuttuu joku ehdoton suosikkisi tai inhokkisi, niin se voi johtua siitä, etten ole välttämättä nähnyt sitä. Kuitenkin olen nähnyt jo yli 80 elokuvaa tältä vuodelta, enkä usko, että kovin moni voi sanoa samaa ja aion kyllä katsoa vielä muutamat muut, jotka ovat minulta jääneet jostain syystä aiemmin väliin.

PARHAAT ELOKUVAT

Jos on lukenut blogiani, niin on varmaan huomannut, että tältä vuodelta vain yksi elokuva tähän mennessä on saanut korkean 9/10 -arvosanan ja sehän on:

Walt Disneyn animaatioelokuva Zootopia, eli suomalaisittain Zootropolis: Eläinten kaupunki sai minut hämmästymään huikeudellaan, tunteillaan, kekseliäisyydellään, vitseillään ja vakavuudellaan. En odottanut elokuvalta kovin paljoa, joten se yllätti minut myös totaalisesti. Zootopiassa kaikki oli niin hienoa ja en malta odottaa, että Moana saa ensi-iltansa. Sitä on nimittäin kehuttu todella paljon ja toivon, että taso pysyisi samana kuin tässä teoksessa. Ylistykset Disneylle! Loput vuoden parhaista eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, sillä en yksinkertaisesti kykene tekemään sellaista listaa, etenkin kun jotkut elokuvista ovat niin erilaisia.

Ja jos olet lukenut blogiani, niin olet varmaan huomannut, että Harry Potter -elokuvat (2001-2011) ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Sen takia paineet olivat suuret uudella Fantastic Beasts and Where to Find Them -lisäosaelokuvalla, joka laajentaa tuttua J.K. Rowlingin luomaa taikamaailmaa. En voi oikeastaan sanoa olevani pettynyt! Paluu taikamaailmaan on upeasti toteutettu ja kyseessä on erittäin loistava fantasiaseikkailu ja uskon todella, että Potter-fanit tulevat rakastamaan tätäkin elokuvaa. Se on jopa parempi kuin muutama Potter-leffa. En malta odottaa sarjan seuraavaa osaa, joka ilmestyy vuonna 2018!

Kolmas "ja jos olet lukenut blogiani, niin olet varmaan voinut huomata..." että supersankarielokuvat ovat lähellä sydäntäni. Kolme tämän vuoden Marvel-sarjakuviin perustuvaa elokuvaa pääsivät listalleni ja ne ovat helmikuussa ilmestynyt Deadpool, huhtikuussa ensi-iltansa saanut Captain America: Civil War ja toukokuussa päivänvalon nähnyt X-Men: Apocalypse, joka tuntuu saavan oudosti paljon haukkuja. Nämä kolme elokuvaa olivat erinomaisesti tehtyjä ja niissä oli päästy juuri oikeaan tunnelmaan, jollaista kaipasin. Olen erittäin tyytyväinen, millaiset näistä elokuvista tuli, vaikkei yksikään niistä olekaan mestariteos.

Sitten kolme elokuvaa, jotka tulivat minulle ihan puskista: Florence Foster Jenkins, Hacksaw Ridge ja Sing. Ensinnäkin Florence Foster Jenkins (eli Suomessa yksinkertaisesti pelkkä Florence) yllätti minut tunteillaan, hauskuudellaan ja teemoillaan. Meryl Streep oli pääosassa aivan täydellinen ja The Big Bang Theory -sarjasta (2007-) tuttu Simon Helberg näytti osaavansa ihan oikeasti näytellä! Itse en erityisemmin välitä sotaelokuvista, mutta Hacksaw Ridge naulasi minut penkkiin kiinni, enkä voinut muuta kuin vain tuijottaa - välillä oikeasti suu auki. Alkupuolen draamaosuus on jo todella mainio, mutta kun päästään itse sotakohtauksiin, elokuvan mahtavuus tulee esille. En ole koskaan nähnyt yhtä intensiivistä ja tylyä sotakuvausta yhdessäkään elokuvassa. Kolmantena on Illumination Entertainmentin animaatioelokuva Sing. Mielestäni jo kesällä ilmestynyt The Secret Life of Pets oli todella hyvä, mutta Sing oli aivan loistava! Lasten animaatioleffaksi Sing osaa olla rohkean syvällinen ja siinä kerrotaan taitavasti usean hahmon tarinat kunnolla alusta loppuun. Elokuva myös koskettaa syvästi. Tänä vuonna ilmestyi myös useita todella hyviä elokuvia, mutta nuo yllä mainitut olivat mielestäni oikeasti huikeita teoksia. Todella hyvistä mainittakoon Russell Crowen ja Ryan Goslingin tähdittämä kaveripätkä The Nice Guys, romanttinen draama Me Before You, yllättävän koskettava ja tunnerikas A Monster Calls, Woody Allenin "taidepätkä" Café Society, scifiseikkailu Star Trek Beyond ja hieman kummallinen draamakomedia Swiss Army Man.

HUONOIMMAT ELOKUVAT

Sitten ne pätkät, jotka yksinkertaisesti kannattaisi vain jättää väliin... Vuoden huonoin elokuva ilmestyi ihan viimeisten päivien aikana (varmaan jotta elokuva ei ehtisi tällaisiin listoihin mukaan) ja sehän on:

Assassin's Creed on mielestäni ehdottomasti vuoden huonoin elokuva! Vaikka sitä tähdittävätkin Michael Fassbender, Marion Cotillard ja Jeremy Irons, elokuva ei pysty olemaan oikein mitään. Assassin's Creedhan perustuu samannimiseen pelisarjaan (2007-), jota en ole koskaan pelannut, eikä tämä pätkä saa mielenkiintoa mitenkään hereille. Elokuvassa on kuulemma käsikirjoitus, mutta siltä ei oikein tunnu, kun kaikki vain tapahtuu ja ainoa selitys on kai "koska voi". Tämä elokuva on nyt jo pahasti tappiolla ja toivon, ettei huhuttuja jatko-osia koskaan toteuteta.

Assassin's Creedin lisäksi huikeita 3/10 -arvosanan elokuvia olivat myös komediat Mike and Dave Need Wedding Dates ja Office Christmas Party, sekä ala-arvoinen The Legend of Tarzan. Ensinnäkin Mike and Dave Need Wedding Dates ei ole hauska, joten sitä on aika vaikea laskea komediaksi. Toiseksi sen muka-hauskat jutut ovat lähinnä vain paskoja. Samaa voi tavallaan sanoa myös Office Christmas Partysta, jonka liian pitkään kestävä juhlintakohtaus aiheutti minulle päänsäryn. Huonoa näyttelemistä ja huonoja läppiä, eikä kumpaakaan tarvitse ikinä enää nähdä uudestaan. Ennen Assassin's Creedin näkemistä tämän listan kärkipaikkaa piti The Legend of Tarzan, mikä on mielestäni jollain tapaa jopa lystikästä, ottaen huomioon, että elokuvan on ohjannut David Yates, joka ohjasi myös Fantastic Beasts and Where to Find Themin. Ja kummalle listalle se pääsikään? Aivan niin. Parhaimpien joukkoon. The Legend of Tarzanissa on huono tarina. Siinä ei ole Tarzan-tunnelmaa lainkaan. Sen tehosteet ovat kökköjä. Ja mietti mitä tahansa Tarzania esittäneestä Alexander Skarsgårdista, niin jos teinitytöt ja homopojat unohtaisivat hänen lihaksensa, he tajuaisivat, kuinka huono näyttelijä Alexander on. Ja kun Tarzanin näyttelijä on huono, ei häntä jaksa katsoa kahden tunnin ajan.

Huonoimpien elokuvien listalle pääsee myös toinenkin pelileffa, eli Warcraft (tai Warcraft: The Beginning), joka tuntui lähinnä vain introlta pelille. Kun elokuva on päättynyt, lähinnä vain miettii, että "eikös sen tarinan pitäisi vasta alkaa tästä?". Masterminds on taas yksi komedia-joka-ei-naurata ja vaikka siinä onkin mielenkiintoinen tarina, kehno näyttelijäkaarti ja huonot vitsit pilaavat lopputuloksen. Ja vaikka The Huntsman: Winter's War on parempi kuin edeltäjänsä Snow White and the Huntsman (2012), niin se on silti heikko tekele. Muita heikkoja pätkiä ovat mm. turha Zoolander 2, tylsä The Accountant ja teiniscifitoiminta The 5th Wave. Vaikka kyseessä olikin oikeasti kehno pätkä, niin silti Vuoden niin huono leffa, että se on jopa hyvä -palkinto menee hirviösekoilu The Great Wallille.

VUODEN YLLÄTYKSET

Onneksi tämä vuosi sisälsi useita yllätyksiä, joista jo Zootopian mainitsinkin. Myös Florence Foster Jenkins, Hacksaw Ridge, Sing, The Nice Guys, Me Before You, The Secret Life of Pets, Café Society ja A Monster Calls tulivat mainittua, mutta niiden lisäksi minut yllätti myös muutama muu leffa.

Walt Disney on aloittanut tekemään näyteltyjä versioita vanhoista animaatioklassikoistaan. Esimerkiksi vuonna 2010 ilmestyi uusi Alice in Wonderland ja pari vuotta sitten ilmestyi Maleficent (2014), joka keskittyy Prinsessa Ruususen tarinan pahikseen. Ne ovat olleet enemmän tai vähemmän huteja, joten minut yllättikin, että keväällä ilmestynyt The Jungle Book oli oikeasti todella hyvä. Se on mielestäni jopa parempi kuin Disneyn animaatio The Jungle Book vuodelta 1967. Se oli jännittävä seikkailu, joka sisälsi hienoja tehosteita ja yllättävän hyvän lapsinäyttelijän. The Neon Demon taas yllätti minut aiheillaan ja sillä kuinka kaunis elokuva se oli, vaikka olikin todella kuvottava. Nekrofilia- ja kannibalismijutut olivat häikäilemättömästi ujutettu mukaan. Rytmitys oli mielenkiintoinen ja siinä on selkeästi paras valaisu kaikista tämän vuoden elokuvista. Kuvaus oli myös upeaa. The Neon Demonin tapaan ahdistava oli myös The Girl on the Train, jossa käsiteltiin alkoholismia ja ihmisten synkkiä piirteitä erittäin taidokkaasti. Emily Blunt oli erinomainen pääosassa ja minusta on outoa, ettei elokuva saanut kovin kummoista vastaanottoa Yhdysvalloissa.

VUODEN PETTYMYKSET

Yllätysten lisäksi vuosi sisälsi tietenkin myös pettymyksiä. Lähes kaikki listalla ovat kuitenkin hyviä tai ihan kivoja elokuvia, mutta ne eivät vain olleet niin hyviä kuin toivoin. Ja sitten on tietenkin vuoden suurin pettymys, joka ei ole hyvä elokuva. Ei edes ihan kiva...

Suicide Squad oli pettymys todella monella tapaa. Sen mainokset olivat vaikuttaneet niin lupaavilta, mutta ei. Lopputuloksena on elokuva, jonka tarina kulkee minne sattuu ja joka sisältää ehkä huonoimman Jokerin ikinä: Jared Leton. Will Smith ja Margot Robbie olivat kyllä hyviä rooleissaan ja Batmanin osuus oli täydellinen. Valitettavasti kaikki muu ei vain... enkä halua edes aloittaa hula-hula-Enchantress -pahiksesta. Toivottavasti DC-elokuvat alkaisivat menemään kohti parempaa suuntaa ensi vuonna...

Suicide Squad ei ole nimittäin ainoa DC Comicsin -sarjakuviin perustuva elokuva, joka aiheutti pettymyksen. Nimittäin myös Batman v Superman: Dawn of Justice tuotti suuren pettymyksen. Kyseessähän oli elokuva, jota odotin erittäin paljon. Suicide Squadin tavoin tässäkin pätkässä Batman on selvästi parasta, mutta häntä on aivan liian vähän. Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole kuitenkaan niin huono elokuva kuin monet väittävät ja se on mielestäni ihan kiva. Valitettavasti toivoin näkeväni todella hyvän elokuvan. Siinä on ihan liikaa kaikkea, muttei tarpeeksi sitä, mitä nimi antaa ymmärtää: Batmanin ja Supermanin välistä turpaanvetoa. Sausage Partyn piti olla yksi vuoden hauskimmista komedioista. Odotin sitä todella paljon ja yhdessä vaiheessa pelkäsin, ettei se tulisi Suomeen ollenkaan. Syksyllä se kuitenkin sai ensi-iltansa ja menin ensimmäiseen lehdistönäytökseen katsomaan sen innokkaana... vain huomatakseni, ettei lopputulos ollut kummoinen. Tekijät kai luulivat, että kiroilu yksinään olisi tarpeeksi hauskaa ja elokuvassa ei ole kai minuuttiakaan, jolloin joku ei sano "fuck". Trailerit olivat erittäin lupaavia, mutta lopputulos ei tarjonnutkaan sitä mitä piti. Oli elokuvassa puolensakin, mutta toivoin enemmän. Enemmän toivoin myös Rogue One: A Star Wars Storylta. Vaikka pidin elokuvasta ja se onkin mielestäni hyvä, niin huikean loistavan Star Wars: The Force Awakensin (2015) jälkeen Rogue One: A Star Wars Story ei vain ollut tarpeeksi hyvä. Siinäkin oli paljon hyvää - etenkin loppu - mutta erityisen tyytyväisenä en salista poistunut leffan näkemisen jälkeen. Toivottavasti Star Wars: Episode VIII (2017) tulee olemaan jälleen hieno teos.

VUODEN UNOHDETTAVIMMAT

Tänäkin vuonna ilmestyi elokuvia, jotka eivät loppujen lopuksi jääneet mieleen. Jonkun mielestähän ne voivat olla vuoden parhaimpia tai jopa kaikkien aikojen parhaimpia teoksia, mutta omalla kohdallani ne ovat lähinnä vain sellaisia: "Ai niin tällainenkin on olemassa..."

Omaan listaani kuuluvat mm. puuduttava jännäri Our Kind of Traitor, Coenin veljesten ohjaama Hail, Caesar! ja teinileffa Nerve. Ewan McGregorin ja Stellan Skarsgårdin tähdittämä Our Kind of Traitorissa oli hetkensä, mutta unohdin elokuvan olemassaolon jo muutaman kuukauden sisällä. Kyseessä on muutenkin aika heikko pätkä, enkö usko, että koskaan päätyisin katsomaan elokuvaa uudestaan. Hail, Caesar! -elokuvassa oli myös hyvät jutut, kuten mainiot näyttelijät ja nokkelaa dialogia, mutta lopputulos ei ole kovin erikoinen. Kyseessä on aika tyhjänpäiväinen pätkä. Toisin kuin monet, en pitänyt Nervea huonona elokuvana, vaikka siinäkin oli heikot hetkensä. Ihan kivana pätkänä sen katsoi mielellään. Mutta kun Nerven pistää ilmestymään useiden muiden isojen elokuvien kanssa, se vaipuu helposti unholaan, eikä pääse sieltä pois. Muita unohdettavia leffoja listallani olivat mm. Steven Spielbergin hölmö The BFG, Tim Burtonin tönkkö Miss Peregrine's Home for Peculiar Children, Antoine Fuquan ihan jees The Magnificent Seven, Theodore Melfin NASA-draama Hidden Figures ja David Loweryn mainio Pete's Dragon. Kaikista näistä Pete's Dragon oli selkeästi paras, mutta jostain syystä sekään ei oikein jäänyt mieleen. Hauskaa on, että The BFG:n arvosteluni on blogini luetuin arvostelu, mutta kukaan, jolta olen kysynyt siitä, ei ole käynyt katsomassa itse elokuvaa.

VUODEN YLIARVOSTETUIMMAT

Koska mielipiteet vaihtelevat, jotkut elokuvat joita ylistetään, voivat jonkun mielestä olla heikkoja tai pettymyksiä. Itse en esimerkiksi ymmärrä ylistetyn scifielokuva Arrivalin hienoutta. Olihan siinä hyvät puolensa ja oli hienoa, etteivät avaruusmöröt aina saavu Maahan laseraseet tulittaen, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan vakuuttanut minua. Elokuvan uskotaan olevan ehdolla isoista palkinnoista, mutta omasta mielestäni elokuva ei ole kovin erityinen. Onhan Arrival ihan kiva ja voisin katsoa sen kyllä uudestaan, mutten ainakaan nyt koe siihen tarvetta. Clint Eastwoodin ohjaama ja Tom Hanksin tähdittämä Sully (eli suomalaisittain Sully: Uroteko Hudson-joella) ei todellakaan ole kovin ihmeellinen teos. Se on monin tavoin laimea pätkä ja siitä tuntuu usein puuttuvan tunnelma kokonaan. Hyviä puolia siitäkin löytyy, mutta yliarvostettu elokuva on kyseessä - puhumattakaan unohdettavuudesta. The Girl with All the Gifts toi kyllä jotain uutta zombiegenreen, mutta siitäkin tuntui puuttuvan jotain. Pidin elokuvan lähtökohdista, mutta lopputulos jätti hieman kylmäksi. Pääroolissa nähtävä Sennia Nanua oli kyllä yhtä kohtausta lukuunottamatta erittäin hyvä. Myös Marvel Studiosin Doctor Strange tuntui saavan paljon enemmän kehuja kuin se ansaitsisi, sillä vaikka päähahmo olikin hyvin tuotu valkokankaille, elokuvan logiikkaoutoudet, pahis ja loppuosuus veivät makua kokonaisuudesta. Näyttävän näköinen pätkähän se kyllä oli, mutta eihän se valitettavasti riitä. Useat kehuivat nukkeanimaatio Kubo and the Two Stringsia (suomeksi Kubo ja samuraiseikkailu - ei "Kubo ja kahdet stringit") vuoden parhaaksi animaatioelokuvaksi, mutta vaikka se on mielestäni hyvä, se ei ole niin erikoinen kuin odotin.

VUODEN ALIARVOSTETUIMMAT

Mielipide-erojen vuoksi syntyy myös joidenkin mielestä aliarvostettuja leffoja. Omalle listalleni pääsivät esimerkiksi Woody Allenin Café Society, joka sai ristiriitaisia arvosteluja. Sen käsikirjoitus oli mainio, tyyli oli toimiva ja näyttelijät hyviä, joten minut se yllätti olemalla todella hyvä elokuva. Ja siinä heikko Kristen Stewart oli jopa ihan hyvä! En ole koskaan ymmärtänyt inhoa Dan Brownin kirjoja ja niistä tehtyjä elokuvia kohtaan. En siis ymmärtänyt, miksi Inferno sai niin paljon kuraa niskaansa. Mielestäni kyseessä on jännittävä pätkä, jonka katsoo mielellään uudestaan moneen kertaan. Tom Hanks oli jälleen hyvä pääosassa ja pahiksen idea ihmislajin vähentämisestä oli ihan perusteltu. Loppuvuodesta ilmestyi usean ison näyttelijän tähdittämä Collateral Beauty, joka sai useasta paikasta murska-arvostelut. Olihan elokuvassa hölmöjä juttuja, mutta yleisen tunnelman ja hyvien roolisuoritusten, sekä moniulotteisen tarinan takia elokuva oli minusta todella hyvä ja suosittelen vilkaisemaan sen. Aliarvostettuja ovat mielestäni myös Brad Pittin ja Marion Cotillardin tähdittämä Allied (Suomessa Liittoutuneet), Mila Kunisin tähdittämä komedia Bad Moms, joka saa ensi vuonna jatko-osan Bad Dads (2017) ja The Divergent Seriesin (2014-) kolmas osa Allegiant, joka on selvästi sarjan paras. Harmi, jos sarjan päätösosaa ei tulekaan, sillä nyt vasta se tuntui lähtevän käyntiin.

MUITA HUOMIOITA VUODEN 2016 ELOKUVISTA

Joskus elokuvissa voi olla kohtauksia, jotka tuovat lisätoimivuutta elokuvaan. Ne ovat luultavasti leffan parhaat kohtaukset ja joskus jo pelkästään niiden takia kyseiset elokuvat tekee mieli vilkaista uudestaan. Omasta mielestäni X-Men: Apocalypsessa saattaa jopa olla paras kohtaus koko vuonna 2016. Kun Quicksilver pelastaa Xavierin koulun oppilaat räjähdykseltä, juoksemalla niin nopeasti, että kaikki muu tuntuu pysähtyvän, Eurythmicsin "Sweet Dreams (Are Made of This)" -kappaleen soidessa taustalla, ei voi muuta kuin tuijottaa suu auki ruutua ja toivoa, ettei kohtaus ikinä lopu. Harmi vain, se loppuu, mutta onneksi jos elokuvan omistaa, voi aina kelata takaisin kohtauksen alkuun ja fiilistellä sen uudestaan. Vaikka kohtaus olikin aika samanlainen kuin X-Men: Days of Future Pastissa (2014) nähtävä, niin tässä kohtaus oli muutettu oikeasti upeaksi. Muita upeita kohtauksia (sekalaisessa järjestyksessä) tänä vuonna olivat mielestäni:

- Captain Fantasticissa kun koko perhe alkaa laulamaan yhdessä Guns N' Rosesin kappaletta "Sweet Child o' Mine". Elokuvan versio kipaleesta oli mielestäni jopa parempi kuin alkuperäinen biisi...
- Hacksaw Ridgen verinen, suolenpätkiä ja irtoraajoja hyödyntävä sotaosio. Sitä voi olla hieman vaikea laskea vain yhdeksi kohtaukseksi, joten sanotaan vaikka pelkkä ensimmäinen sotakohtaus elokuvasta. Hullua meininkiä.
- Now You See Me 2:n kortin heittelykohtaus oli erinomaisesti toteutettu. Se oli jännittävä ja selkeästi parasta antia koko elokuvassa. Sitä olisi voinut katsoa kauemminkin, mutta jo tällaisenaan kyseessä on todella hieno pätkä.
- The Nice Guysissa useat Russell Crowen ja Ryan Goslingin yhteiset kohtaukset ovat huikeita, mutta yksi timanttisimmista kohdista koko elokuvassa on, kun Goslingin esittämä Holland yrittää tunkeutua taloon sisälle.
- Sausage Partyssa on useita erittäin hyviä pätkiä, kuten kun ruoat putoavat ostoskärryistä ja jauho pöllyää; kun ihminen alkaa kokkaamaan ja ruoat tajuavat, mistä onkin kyse; ja kun Barry törmää käytettyyn kondomiin kadulla. Ihan kivassa leffassa oli sentään muutamia hienoja juttuja.
- Blair Witchin loppuosuus talossa. Vaikka outo puu-ukkeli veikin kohtauksesta hieman makua, niin leffateatterissa katsottuna kohtauksessa oli todella kaamiva tunnelma ja se onneksi kesti kauan. Harmi vain, että muu elokuva oli aika tylsä ja kehno.
- Florence Foster Jenkinsin kohtaus, jossa Florence laulaa suurelle yleisölle ensimmäistä kertaa. Ei tiedä, pitäisiko nauraa, itkeä vai ihailla. Meryl Streep on aivan mielettömän hyvä roolissaan.
- Captain America: Civil Warin lentokenttätaistelu on todella upeaa katsottavaa ja kun lisää vielä mukaan lähes täydellisen Spider-Manin, niin kohtauksen katsoo mielellään uudestaan, vaikkei katsoisi muuta elokuvaa siinä samalla.
- Rogue One: A Star Wars Storyn viimeiset viisi minuuttia. Jos olet nähnyt elokuvan, niin tiedät, mistä puhun. Koska vau!

VUODEN NÄYTTELIJÄT

Näytteleminen on todella tärkeä osa elokuvia. Kuten jo sanoin, The Legend of Tarzan osoittaa, kuinka vaikeaa elokuvaa on katsoa, jos sen pääesittäjä on surkea. Mutta nyt ei puhutakaan surkeista näyttelijöistä, vaan niistä hyvistä. Naiset ensin:

- Emily Blunt oli aika kehno The Huntsman: Winter's Warissa, mutta siitä elokuvasta nyt ei muutenkaan tarvitse puhua. The Girl on the Trainissa Blunt vetää kuitenkin erinomaisen suorituksen alkoholistina, joka yrittää saada selkeyttä elämäänsä. Toivon, että Oscar-gaalassa hänen suorituksensa huomioitaisiin. Vaikka itse elokuva ei saanut kovin lämmintä vastaanottoa maailmalla, Bluntin suoritusta kuitenkin ylistettiin.
- Emilia Clarke on tunnettu roolistaan Game of Thrones -sarjassa (2011-), sekä kulmakarvoistaan. Hän on myös mainio näyttelijä ja osoittaa sen jälleen elokuvassa Me Before You, jossa hän on riemastuttava, ihastuttava ja koskettava.
- Elle Fanning näytti The Neon Demonilla taas kerran olevansa parempi näyttelijä kuin hänen siskonsa Dakota. Fanning vaikutti jo viisi vuotta sitten Super 8:ssa (2011) lupaavalta näyttelijältä ja toivonkin, että häntä nähdään lisää. The Neon Demonissahan hän esittää päähahmo Jessea, joka kokee hienon muutoksen elokuvan aikana.
- Felicity Jones esiintyi tänä vuonna jopa neljässä elokuvassa. Collidea en ole nähnyt, mutta Infernossa ja Rogue One: A Star Wars Storyssa hän oli hyvä. Kaikista parhaimman suorituksen hän veti kuitenkin A Monster Callsissa päähenkilö Conorin sairaana äitinä.
- Emma Stone on mielestäni todella hyvä ja vaikkei La La Land ole vielä ilmestynyt, on minun silti pakko kehua hänen roolisuoritustaan siinä. Stone pystyy tuomaan paljon tunteita esille ilmeillään ja eleillään, ja La La Land myös näyttää, että häneltä löytyy laulajan lahjoja.
- Meryl Streep on saanut jo minulta kehuja pariinkin otteeseen tämän tekstin aikana, mutta hänen esiintymisensä Florence Foster Jenkinsista on vain NIIN huikea! Hän esittää hirveästi laulavaa Florencea ja vaikka hän kuulostaakin laulukohtauksissa kuolevalta elukalta, hän tekee sen kauniisti.

Miesnäyttelijöistä:
- Andrew Garfield saa kehut kahdesta elokuvasta. Aluksi hän näytti Hacksaw Ridgessa olevansa todella hyvä näyttelijä ja Silencessa Garfield osoitti olevansa oikeasti varteenotettava. Toivon todella, että häntä nähtäisiin tulevissa elokuvissa, sillä nuorelta herralta todella löytyy lahjoja. Seuraavaksi hänet nähdään David Robert Mitchellin elokuvassa Under the Silver Lake (2017).
- Ryan Gosling saa myös kehut kahdesta elokuvasta: The Nice Guys ja La La Land, joissa hänellä on hyvin erilaiset roolit ja hän suoriutuu kummastakin hienosti. The Nice Guysissa hän on hulvaton ja La La Landissa hän osoittaa Stonen tavoin osaavansa laulaa ...ja jopa tanssia.
- Jake Gyllenhaalkin saa kehut kahdesta roolista, mutta ne ovatkin samasta elokuvasta, eli Nocturnal Animalsista. Vaikka elokuva oli muuten vain ihan kiva, Gyllenhaalin suoritukset ovat hienoja, etenkin kirjakohtauksissa esiintyvä Tony on täydellisesti näytelty. Tuntuu kuin Gyllenhaal olisi parantunut viime vuosina näyttelijänä, sillä Tonyn rooliin hän kykenee tuomaan todella paljon tunnetta mukaan. Myös Aaron Taylor-Johnson oli todella hyvä Nocturnal Animalsissa.
- Simon Helberg osoitti Florence Foster Jenkinsissa osaavansa ihan oikeasti näytellä. Onhan hän ihan hyvä Howard Wolowitzina The Big Bang Theory -sarjassa, mutta tässä elokuvassa hän osoitti, että hän oikeasti kuuluu näyttelijäksi. Toivon, että Florence Foster Jenkinsin jälkeen Helberg pääsisi esiintymään elokuvissa useamminkin.
- Lewis MacDougall oli A Monster Callsin pääroolissa aivan mieletön. Hän oli selvästi vuoden paras lapsinäyttelijä ja toi tunnetta rooliinsa täysillä. Toivon, että hänet nähdään tulevaisuudessakin.
- James McAvoyn roolisuoritus oli upea muuten kehnossa Splitissa. McAvoy esitti persoonallisuushäiriöstä kärsivää Kevinia, mikä tarkoitti, että hänet nähtiin hyvin erilaisina hahmoina läpi elokuvan. Ainoat miinukset ovat loppupuolen hahmo ja se ettei läheskään kaikkia persoonia esitelty.
- Viggo Mortensen oli ehkä jopa paras valinta huolehtivaksi perheenisäksi Captain Fantasticiin. Mortensenia ei paljoa näe enää, joten oli mielestäni hienoa nähdä hänet valkokankaalla. Hänen suorituksensa on paikoitellen hieman sydäntä särkevä.
- Daniel Radcliffe näytti Swiss Army Manissa olevansa muutakin kuin koko kansan tuntema velhopoika Harry Potter. Vaikka Radcliffe ei teekään elokuvassa paljoa muuta kuin makaa velttona paikoillaan ja päästelee pieruja, hän tekee sen upeasti ja hänen esiintymisessään on jotain koskettavaa, surullista ja jopa kaunista.
- Eddie Redmayne on näyttänyt useasti olevansa mieletön näyttelijä ja niin hän näytti myös Fantastic Beasts and Where to Find Themissa. Redmayne käyttää kaikkea kehossaan hyödyksi esiintyessään - mikä tulee elokuvan yhdestä kohtauksesta hyvin selväksi - ja hän käyttää ääntään ja puhettaan taidokkaasti. En malta odottaa näkeväni hänen tulevat seikkailunsa Newt Scamanderina seuraavissa elokuvasarjan osissa.
- Will Smithista voi olla montaa eri mieltä, mutta minun mielestäni hän kyllä osaa, kun niin haluaa. Vaikka hän oli Suicide Squadissa ihan hyvä, niin Collateral Beautyssa hän oli todella hyvä. Jos Mortensen oli hieman sydäntä särkevä Captain Fantasticissa, niin Will Smithin suoritus Collateral Beautyssa voi oikeasti tuntua syvällä sisimmässä. Smith nähdään elokuvan pääosassa tyttärensä menettäneenä Howardina.

Huonojakin roolisuorituksia on tullut tänä vuonna nähtyä useita. Kaikista kauheimmat mielestäni ovat:
- Johnny Depp Mad Hatterina elokuvassa Alice Through the Looking Glass. En voi käsittää, millaisen pohjanoteerauksen Depp veti roolissaan. Onneksi hän ei esiintynyt kovin paljoa. Ei hän kovin kummoinen ollut Fantastic Beasts and Where to Find Themissakaan, mutta siinä hän tosin esiintyi vain minuutin tai kahden verran.
- Jesse Eisenberg on siinä mielessä jännä tapaus, että hänen suorituksensa Café Societyssa oli mainio, joten hän ei sinänsä ole yksi vuoden huonoimmista näyttelijöistä. Kuitenkin hänen roolisuorituksensa Batman v Superman: Dawn of Justicen Lex Luthor -pahiksena on aivan hirveä. Eisenberg vetää roolin ihan yli ja hänen puuhailujaan katsoo myötähäpeällisesti. Toivottavasti hahmo ei esiinny tulevissa DC-elokuvissa kovin usein.
- Zach Galifianakis pääroolissa elokuvassa Masterminds. Hän ei ollut hauska ja hänen kohelteluaan oli vaikeaa seurata.
- Samuel L. Jackson pääpahiksena elokuvassa Miss Peregrine's Home for Peculiar Children. Siis voihan vittu ja mitä helvettiä? Hieno näyttelijä vetää aivan järkyttävän hirveän roolisuorituksen. Teki mieli itkeä verta, kun näin hänet ruudulla elokuvan aikana. The Legend of Tarzanissa hän sentään oli ihan hyvä.
- Jared Leton Jokeri elokuvassa Suicide Squad... voi huoh. The Dark Knightin (2008) täydellisen Jokerin (Heath Ledger) jälkeen Leton suoritus tuntuu entistäkin huonommalta. Ei, ongelmani eivät ole tyhmät tatuoinnit, vaan tapa, miten Leto esittää roolia. Leto ei ole huono näyttelijä, sen tiedän. Tässä elokuvassa hän ei vain toimi yhtään. Taisi Leto mennä liian syviin vesiin luodessaan hahmoaan.
- Mads Mikkelsen ei ollut erityisen huono pahiksen roolissa elokuvassa Doctor Strange. Hän oli lähinnä vain kehno ja alikäytetty. Pääsyyt siihen, miksi hahmo ei toimi, löytyvät käsikirjoituksesta. Toivoisin vain, ettei hän olisi koskaan ottanut roolia vastaan. Noh, ainakin hän heittää hauskan "Mister Doctor" -vitsin yhdessä kohtauksessa.
- Alexander Skarsgård nimikkoroolissa The Legend of Tarzanissa. Lihakset löytyy, taitoa ei. Tarpeeksi sanottu.
- Charlize Theron pahana kuningattarena elokuvassa The Huntsman: Winter's War. Vaikka elokuva oli muutenkin kehno, niin Snow White and the Huntsmanin tapaan Theronin suoritus on aivan järkyttävä. Theronin lahjat menevät ihan hukkaan roolissa.

Kaikkein kamalimman roolisuorituksen, ei vaan suoritukset, esittää yksi naisnäyttelijä, nimittäin Kate McKinnon. Hänet nähtiin kolmessa elokuvassa tänä vuonna (parin animaatioroolin lisäksi) ja hän oli jokaisessa ihan paska. Siis ihan oikeasti. Tiedän, että jotkut pitävät hänestä, mutta itse en voi sietää häntä. Aluksi McKinnon oli raivostuttava Ghostbustersissa, sitten järkyttävän huono Mastermindsissa ja sitten vielä huonompi Office Christmas Partyssa. Toivon todella, että häntä EI tulla näkemään tulevissa elokuvissa...

VIIMEISET MIETTEET

Sitten vielä viimeisten höpinöiden aika. Ensinnäkin teknisistä seikoista. Hyvin kuvattuja elokuvia on tullut katsottua monta. Tavallaan jopa rakastan sitä, kun kuvaaja on tajunnut käyttää jalustaa, sillä kun näkee Jason Bournen, niin alkaa arvostamaan hyvin kuvattuja elokuvia. Onnittelut Jason Bourne, sait juuri Vuoden huonoiten kuvattu elokuva -palkinnon! Elokuva on paikoitellen aivan järkyttävää katseltavaa ja uskoisin, että katselukokemukseni olisi ollut parempi, jos kuvaustyyli olisi ollut toimivampi. Myös sumeita kuvia löytyy monista elokuvista. Leikkauksen osalta esimerkiksi Assassin's Creed on hirveää katsottavaa ja siitä huomaa mm. rytmityksen merkityksen. Visuaaliset tehosteet siinä ovat myös aika kehnot. Hienoja efektejä on kuitenkin tullut katsottua ja vau-fiilis on ollut monessa elokuvassa läsnä pelkästään tehosteiden takia. Hienoja efektejä löytyy mm. elokuvista Doctor Strange, Rogue One: A Star Wars Story, Fantastic Beasts and Where to Find Them, Star Trek Beyond ja Independence Day: Resurgence. Joissain myös äänitehosteilla on päästy leikkimään. Musiikki on tietysti tärkeä osa elokuvia ja parhaat soundtrackit löytyvät mm. elokuvista Sing, Fantastic Beasts and Where to Find Them ja The Neon Demon, josta löytyy myös hienoa kuvausta ja täydellistä valaisua. Huonoimmat suomennokset elokuville löytyvät elokuvista Me Before You (Kerro minulle jotain hyvää), Hacksaw Ridge (Aseeton sotilas), Sully (Uroteko Hudson-joella) ja Now You See Me 2 (Suuri puhallus 2). Pakko kuitenkin sanoa, että Kerro minulle jotain hyvää on tavallaan järkevämpi nimi Me Before Youlle, sillä läpi elokuvan sanotaan kyseinen lause. Ja tiedän kyllä, että suomennos on kirjan nimi.

Toiseksi on tietenkin pakko puhua näyttelijöistä, jotka menehtyivät tänä vuonna. Niitä oli valitettavasti monta. Esimerkiksi alkuvuodesta kuoli David Bowie, joka tunnetaan paremmin laulajana, mutta hän on myös esiintynyt elokuvissa kuten Labyrinth (1986) ja The Prestige (2006). Hieman hänen jälkeensä menehtyi Alan Rickman, joka on tunnettu etenkin professori Severus Kalkaroksen roolista Harry Potter -elokuvissa. Elokuussa kuoli Gene Wilder, joka tiedetään parhaiten nimikkoroolista elokuvassa Willy Wonka & the Chocolate Factory (1971). Muutama päivä sitten menehtyi Star Wars -elokuvissa (1977-) prinsessa Leiaa näytellyt Carrie Fisher ja vain päivää myöhemmin hänen äitinsä Debbie Reynolds, joka näytteli mm. elokuvassa Singin' in the Rain (1952). Itseäni eniten koskettivat Rickmanin ja Fisherin poismenot, sillä he ovat olleet tärkeä osa lapsuuttani Harry Potterin ja Star Warsin kautta. Osanottoni ja levätköön he ja muut menehtyneet rauhassa.

Kolmanneksi ja viimeiseksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat lukeneet blogiani. Aloitin 2. tammikuuta 2016, joten Elokuvan taikaa viettää ensimmäisiä syntymäpäiviään parin päivän päästä. Kiitän myös jokaista, joka jaksoi lukea tätä päivitystä tänne asti. En olisi koskaan voinut uskoa, kuinka paljon tekstejäni luettaisiin - onhan blogillani jo yli 35 000 näyttökertaa yhteensä! Ensi vuonna toivon, että meno jatkuu samanlaisena. Alkuvuodesta tulee arvosteluja muutamille uutuusleffoille, joillekin vanhoille ja muutamille 2000-luvun pätkille. Ja kuten tämän päivityksen alussa sanoin, jotkut leffat jäivät minulta väliin vuoden aikana, mutta aion kyllä katsoa niitä jälkikäteen. Niitä elokuvia ovat esimerksiksi Eddie the Eagle, Gods of Egypt, Hardcore, The Shallows ja The Conjuring 2. Alkuvuodesta on myös tiedossa päivitys elokuvista, joita ensi vuonna on tulossa. Vuoden 2017 elokuvahetkiä ja kirjoitteluja odotellessa toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja toivon, että pysytte minun mukanani vielä ensi vuonna!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.12.2016 - muokattu 5.1.2017
Lähteet: elokuvien julisteet:
Zootopia www.sumnersuntheatre.com
Fantastic Beasts and Where to Find Them www.joblo.com
Captain America: Civil War www.cosmicbooknews.com
Deadpool www.screenrant.com
X-Men: Apocalypse www.comingsoon.net
Florence Foster Jenkins www.comingsoon.net
Hacksaw Ridge www.comingsoon.net
Sing www.traileraddict.com
Assassin's Creed www.comingsoon.net
Mike and Dave Need Wedding Dates www.getmovieposter.com
The Legend of Tarzan www.screenrant.com
Office Christmas Party www.movieinsider.com
Warcraft www.screencrush.com
Masterminds www.impawards.com
The Huntsman: Winter's War www.comicbookmovie.com
The Jungle Book www,comingsoon.net
The Neon Demon www.teaser-trailer.com
The Girl on the Train www.traileraddict.com
Suicide Squad www.screenrant.com
Batman v Superman: Dawn of Justice www.yahoo.com
Sausage Party www.traileraddict.com
Rogue One: A Star Wars Story www.starwars.com
Our Kind of Traitor www.flickeringmyth.com
Hail, Caesar! www.traileraddict.com
Nerve www.thenerveapp.com
The BFG www.comingsoon.net
Pete's Dragon www.screenrant.com
Miss Peregrine's Home for Peculiar Children www.blastr.com
The Girl with All the Gifts www.screenrant.com
Arrival www.joblo.com
Sully www.collider.com
Café Society www.traileraddict.com
Inferno www.croogles.com
Collateral Beauty www.comingsoon.net
Now You See Me 2 www.latino-review.com
Captain Fantastic www.traileraddict.com
Blair Witch www.reddit.com
The Nice Guys www.traileraddict.com
La La Land www.awardsdaily.com
A Monster Calls www.comingsoon.net
Split www.comingsoon.net
Swiss Army Man www.comingsoon.net
Nocturnal Animals www.reddit.com
Alice Through the Looking Glass www.comingsoon.net
Ghostbusters www.screencrush.com
Star Trek Beyond www.joblo.com
Jason Bourne www.joblo.com
Doctor Strange www.collider.com

En tiedä miksi, mutta 9gagin meemeissä tuollainen potaatti tuntuu päättävän aina kaiken, joten pistin sen nyt tähänkin... www.knowyourmeme.com